27.1.1863 Amanda Mechelin–LM
Finsk text
Hamina 27. tammikuuta 1863
Rakkahin Leo!
Kiitos, kiitos rakkaasta viime kirjeestäsi, johon olisin vastannut jo sunnuntaina, ellen olisi ensin halunnut odottaa teatteriponnistelujen tulosta. Lauantaina se siis alkoi. Ensimmäinen kappale ”Hyresgäst och husägare” oli jonkinlainen fiasko – kokonainen kohtaus jätettiin pois, koska yksi frakki oli hukassa Kappale on hieno ranskalainen teos, jossa on naiiveja vitsejä, mutta se on epäselvä, ja siksi katsojat eivät tajunneet, mihin sillä pyrittiin – seuraavana päivänä se esitettiin uudelleen ja se onnistui erinomaisesti. Toinen kappale oli ”Af Caprice” – Milillä oli päärooli ja näytelmä oli oikein soma ja onnistunut. Sunnuntaina kaikki meni oikein hyvin – No 7 ja ”Lilla Julia” ja etenkin lauantain kappale. Oli todella mukava nähdä, kuinka hyvin kaikki näyttelivät. Tulot olivat lauantailta 91 ruplaa, sunnuntailta 104. Sali on pieni ja jotkin paikat niin huonoja, ettei niitä voi myydä. Alma oli vanha everstinna ”Lilla Juliassa” ja näytteli hyvin luonnikkaasti. Ahrenbergit ovat tulleet, eilen oli Savandereilla hienot kutsut, tänään on pyydetty Willebrandeille. Lauantaina meillä on pikku tanssiaiset Olga Ahrenbergille, ja toivomme kovasti että Torsten olisi täällä. Hänen ei tarvitse tanssia, jos hän esim. pelaa mieluummin korttia, mutta koska hän kuitenkin on ajatellut tulla niin hänhän voisi olla sinä iltana täälläkin. Vietämme levotonta elämää – järkiimme ei vaan tulla. Tuntuu, että sitä on liian heikko katkomaan sovinnaisuuden kahleet – ei kehdata sanoa ”olemme liian köyhiä osallistumaan kaikkeen”, sitä tulee temmatuksi mukaan vaikka tuntuu että allamme aukeaa jo kuilu. Siksi olisikin hyvä olla pietisti – he eivät tiedä mitään pelosta tulla muiden arvostelemiksi ja ne jalot pietistit kokevat olevansa oikein onnellisia. Voi Leo! Milloin tästä maailmasta tulee järkevä – mitä kannattaa sätkytellä – ihminen tekee kuten muutkin eikä voi muuttaa mitään. Mitä auttavat kaikki hyvät kirjat, joita ihminen lukee, mikään ei ole tullut paremmaksi, yhä huonommaksi vain – sukuylpeys, rahalla pröystäily, ylellisyydenhalu, turhamaisuus ovat hallitsevia intohimoja ja karikkoja, joihin yksi jos toinenkin jalo ihminen on särkenyt elämänpurtensa.
Otapa Leo selvää, onko totta, että Jakobsson lähtee vuodeksi pois – sellaista täällä puhutaan. Jos niin on, niin meidän täytyy lähettää Mili pian ennen kuin keli huononee, jotta hän voi opiskella ahkerasti kaksi kuukautta. Rakkaiden veljien ei pidä hänen vuokseen tuhlata sen enempää rahojaan kuin aikaansakaan, hän tulee vain elämään kaikessa rauhassa ja opiskelemaan paljon. Toivottavasti Tollit ottavat hänet vastaan, ja nyt hän voi täysihoitolalaisena maksaa itsestään. Kiitämme kovasti nuottipaperista.
Sunnuntaina esitetään ”Kärlek och upptåg”, viikkoa myöhemmin ”Sanningens spegel” ja ”Sven och liten Anna”. Almalla on ensin mainitussa ja Milillä toisessa kappaleessa päärooli. Terveisiä Torstenille ja pyydä häntä tuomaan mukanaan pari lampunlasia. Jos lamppuöljy on siellä niin halpaa, niin hänen pitäisi tuoda sitä. Täällä maksaa puoli kannua 65 kopeekkaa, ja sitä saa vain apteekista. Sisaret lupaavat kirjoittaa heti kun tämä vaikea aika on ohi. Nyt on aivan liian levotonta. Voikaa hyvin, rakkaat poikani, ja kirjoittakaa taas pian minulle.
Äiti
Original (transkription)
FhamnFredrikshamn d. 27. Jan. 1863.
Liebster Leo!
Danke, danke für Deinen letzten
lieber Brief, den ich schon Sonn-
tags beantworten hätte, wenn
ich nicht erst das resultat der
Theaterbemühungen abwarten
wollte. – Also – Sonnabends
gieng’s los. Das erste Stück
”hyresgäst och husägare” machte
etwas fiasko – eine ganze
scene wurde ausgelaßen
weil – ein Frack verlegt worden
war. – Das Stück ist ein hübsches
französisches Machwerk mit
naïven Witzen aber unklar
und deswegen merkten die
Zuschauer nicht wo es eigent-
lich hinwollte – es wurde am
folgenden Tage von neuem
gegeben und gelang außer-
ordentlich. – das zweite Stück
war ”af Caprice” – Mili hatte die
|2|
Hauptrolle und war sehr nett
und gelungen. – Sonntags
gieng alles sehr gut – No 7.
”lilla Julia” und zu allerst
das Stück von Sonnabend. Es war
wirklich angenehm zu sehen
wie gut sie alle spielten.
Von Sonnabend war die Einnahmen
91. RlRubel Sonnt. 104. – Der Saal ist
klein und einige Plätze so schlecht
daß sie nicht verkauft werden.
Alma war eine alte Oberstinn
in ”lilla Julia” und spielte sehr
natürlich. – Ahrenbergs sind
angekommen – gestern war
eine galante Einladung
bei Savanders – heute ist
man zu Willebrands ge-
beten. – Sonnabends werden
wir ein Tänzchen für Olga
Ahrenb. haben und wünschen sehr
daß Torsten hier wäre. Er braucht
nicht zu tanzen wenn er
z. B. lieber Karten spielt, aber
|3|
da er doch zu kommen gedenkt
so könnte er ja an dem Abende
auch hier sein. – Wir führen
ein unruhiges Leben – man
kommt zu keiner Besinnung.
Man fühlt daß man zu schwach
ist die Fesseln der convenance
zu zerreißen – man ”täcks”
nicht sagen – ”wir sind zu arm
um alles mitzumachen,”
man läßt sich fortziehen
obgleich man fühlt daß ein
Bischen Abgrund unter uns
ist. – Deswegen wäre es gut
pietist zu sein – die wißen
nichts von ”menniskofruktan”
und die edlen pietisten fühlen
sich sehr glücklich. – Ach Leo!
wann wird diese Welt, eine
vernünftige – was lohnt es
zu zappeln – man thut wie
alle andere und kann nichts
ändern. Was helfen alle die
guten Bücher die man liest
|4|
nichts ist beßer geworden, nur
immer schlechter – Ahnenstolz,
Geldstolz, – Luxus – Eitelkeit –
sind die regierenden passionen
und die Klippen woran man-
cher edle Menschenstruket seinen
Lebens Kahn zerbrochen hat. –
Erkundige Dich Leo ob es wahr
ist daß Jakobsson auf ein Jahr
wegreist – so erzählt man hier.
Ist es der Fall – so müßen wir
Mili schon mit der letzten Bahn
abfertigen um zwei Monate
fleißig zu studieren. Die lieben
Brüder sollten ihretwegen weder
Geld noch Zeit verschwenden
sie wird nur still leben
und viel lernen. Hoffentlich
werden Tollens sie empfangen
und jetzt kann sie als pensionärin
für sich zahlen. – Wir danken
sehr für das Notenpapier. –
Sonntags giebt man Kärlek
och upptåg – eine Woche später
|5|
”sanningens spegel” und ”Sven och
liten Anna” Alma hat in
dem ersten und Mili im
zweiten Stück die Hauptrollen.
Grüße Torsten und bitte daß
er ein paar Gläser zu
der Lampe mitbringt. Wenn
photogène da billig zu haben
ist so müßte er mitbringen.
Hier kostet die halbe Kanne
65. kopeken und ist nur in
der apotheke zu haben.
Die Schwestern versprechen zu
schreiben sobald diese schwere
Zeit vorüber ist. Jetzt ist
es gar zu unruhig. Lebt
wohl meine lieben Jungen
und schreibt bald wieder
an Ma
Fredrikshamn den 27 januari 1863.
Käraste Leo!
Tack, tack för ditt senaste kära brev som jag skulle ha besvarat redan i lördags, om jag inte hade velat vänta på teaterbemödandens resultat. – Alltså – det startade i lördags. Den första pjäsen ”Hyresgäst och husägare” gjorde lite fiasko – en hel scen utelämnades eftersom man hade förlagt en frack. – Pjäsen är ett fint franskt verk med naiva vitsar men oklar och därför förstod åskådarna inte vart pjäsen ville komma – det gavs på nytt följande dag och lyckades utomordentligt. – Den andra pjäsen var ”Af Caprice” – Mili spelade huvudrollen och den var mycket trevlig och lyckad. – I söndags gick allt mycket bra – No 7 och ”Lilla Julia” och framför allt lördagens pjäs. Det var verkligen trevligt att se hur bra alla spelade. Lördagens inkomster var 91 rubel och söndagens var 104. – Salen är liten och några platser är så dåliga att de inte kan säljas. Alma spelade en gammal överstinna i ”Lilla Julia” och hon spelade mycket naturligt. – Ahrenbergs har anlänt – igår var en galant bjudning hos Savanders – idag är vi bjudna till Willebrands. – På lördag kommer vi att ordna en liten dans för Olga Ahrenberg och vi skulle önska att Torsten skulle vara här. Han behöver inte dansa om han till exempel hellre vill spela kort, men eftersom han tänker komma så kunde han ju också vara här på den kvällen. – Vi lever ett oroligt liv – man kommer inte till besinning. Man känner att man är för svag för att bryta konvenansens bojor – man ”täckssv” inte säga – ”vi är för fattiga för att vara med på allt”, man tillåter att man dras bort fastän man känner att en liten avgrund redan är under oss. – Därför vore det bra att vara pietist – de vet ingenting om ”människofruktan” och de ädla pietisterna känner sig mycket lyckliga. – Ack, Leo! När blir denna värld förnuftig – vad lönar det att sprattla – man gör som alla andra och kan inte ändra någonting. Vad hjälper alla bra böcker som man läser – ingenting har blivit bättre, det har bara blivit allt sämre – anstolthet, penningstolthet, – lyx – fåfänga – är de härskande passionerna och klipporna mot vilka en och annan ädel människas livseka har slagits i spillror. –
Leo, ta reda på om det är sant att Jakobsson åker bort på ett år – det berättar man här. Om så är fallet måste vi sända Mili snart, då det är sista möjligheten innan väglaget blir för dåligt, för att flitigt studera i två månader. De kära bröderna skall inte slösa sina pengar eller sin tid för hennes skull. Hon kommer att leva lugnt och stilla, och kommer att studera mycket. Förhoppningsvis kommer Tolls att ta emot henne och nu kan hon som inackorderad betala för sig. – Vi tackar mycket för notpappret. –
På söndag ges ”Kärlek och upptåg” – en vecka senare ”Sanningens spegel” och ”Sven och liten Anna”. I den första spelar Alma och i den andra spelar Mili huvudrollen. Hälsa Torsten och be honom ta med ett par lampglas. Om fotogen är billig där så borde han ta med. Här kostar en halv kanna 65 kopek och man får den bara på apoteket. Systrarna lovar att skriva bara denna tunga tid är över. Nu är det alltför oroligt. Farväl mina kära pojkar och skriv snart igen
till Mamma