21.7.1860 LM–Torsten Costiander
Finsk text
Rakkahin Torsten!
Saimme eilen hartaasti odotetun kirjeesi. Petyimme tosin hiukan, kun kiintoisien Pariisin-kuvausten sijaan luettavana oli vain muutama asiapitoinen rivi. No, ainakin saatiin tietää että olet terveenä ja että kohta saadaan parempia uutisia. Meitä myös rauhoittaa se tieto, että Lindström on lähettänyt Sinulle 7. heinäkuuta 150 ruplaa ja mielialasi on sitä myötä varmaan tullut iloisemmaksi. Pyytäisimme kyllä, ettet antaisi raha-asioiden enää vaikuttaa mielialaasi loppumatkasi ajan. Jos tarvitset lisää rahaa, niin kirjoita vain että niin on ja kuinka paljon, ja summa voidaan saada kokoon Borgströmin tai muiden silmäätekevien välityksellä.
Meillä on nyt mukavat ajat: Robert on täällä vaimonsa ja tyttärensä kanssa koirineen ja hevosineen. He tulivat 12. päivä, lähtöpäivää ei ole vielä päätetty. Huvituksemme eivät ole kovin vaihtelevia tai hienoja – mutta täällä eletään kesän seesteisessä hyvinvoinnissa. Uidaan ahkerasti. Kaikki ovat terveinä. Gustaf Adolf on täällä vierotettu imettäjästään, hän saa hampaita ja rusketusta ja punaiset posket; hän viettää päivittäin useampia tunteja Malinassa, missä isä ja minä asumme, muut käyvät vain vierailulla. Täällä on trooppinen ilmanala: Robertin mielestä on niin ”kuumaasv”, hän hikoilee ja hoitaa komeettaansa. Äiti on iloinen kun ympärillä on niin paljon omaa väkeä: ”Kunpa Torstenkin olisi täällä!” sanoo hän usein ja lähettää Sinulle sinne kauas huokauksen. Ja samoin ajattelemme me kaikki kaikesta sydämestämme. Mutta milloinhan kaikki hyvä yhdistyy? Toiveiden valtakunta pysyy aina avoimena.
Haluaisin kirjoittaa Sinulle kunnon kirjeen, mutta aivoni höyryävät helteestä – ajatukset häipyvät hikoilun mukana. Mitä kerrottavaa minulla edes on omasta persoonastani? Siinä etten tee mitään, en saa mitään aikaan, ei ole kovin kummoisia aineksia sulkakynälle. Miksi näin? Ajattelen liikaa tulevaisuutta. Haluaisin vihdoinkin päästä siihen, että voisin täysin vakuuttuneena tehdä päätökseni. Näissä olosuhteissa ei oikein voi tehdä töitä – energia on lomalla tai vetäytynyt vatsaan.
Viipurin-matkastani voisin kyllä jotain kertoakin – kuten myös suuresta maanviljelyskokouksestasv, mutta se ”kertominen” ei oikein ole minun vahvuuksiani. Ja saat kyllä lukea sanomalehdistäkin tarpeeksi siitä.
Summa summarum: niin innokas kirjeenkirjoittaja kuin muuten olenkin, tänään olen ihan surkimus. Lohdutan Sinua sillä, että lyhyemmän kirjeen lukeminen vie Sinulta vähemmän aikaa ja että muuten jäisit niin pitkäksi aikaa ilman kaikkia kuulumisia: äiti kirjoittaa Sinulle vasta kun on saanut hiljattain lupaamasi kirjeen.
Nyt voi hyvin! Kaikki, kaikki lähettävät Sinulle sydämelliset terveiset
Sinun Leopolduksesi kautta
Malina 21. heinäkuuta 1860, Johannan päivänä
Original (transkription)
|1|
Liebster Torsten!
Gestern erhielten wir Deinen
sehnlichst erwarteten Brief. Etwas
getäuscht wurden wir wohl, als statt
intreßanter Pariser Schilderungen nur
einige affärbedrückte Zeilen zu lesen
waren. Nun, man erfuhr wenigstens
daß Du gesund bist und daß man bald
beßere Nachrichten erhalten wird. Auch
haben wir das beruhigende Bewußtsein,
daß Lindström am 7ten Juli 150 Rubel
Dir zugesandt, und Deine Laune dadurch
wohl fröhlicher geworden. Doch möchten
wir Dich bitten, die Geldaffären für den
Rest deiner Reise nicht mehr auf dein
Gemüth wirken zu laßen. Brauchst
Du mehr Geld, so schreibe nur daß dem
so ist und wie viel, und man wird
schon die Summe auftreiben können,
durch Borgström oder andere Größen.
Bei uns sind jetzt angenehme Zeiten.
Robert ist hier mit Frau und Kind und
Hunden und Pferden. Sie kamen am
|2|
12ten, die Abreise ist noch nicht bestimmt.
Unsere amusements sind nicht abwechselnd
und reich, – aber man lebt in heiterem
Sommerwohlbefinden. Es wird fleißig ge-
badet. Alle sind gesund. Gustaf Adolf ist
hier von der Amme entwöhnt worden,
bekommt Zähne und braunen teint und
rothe Wangen; bringt täglich mehrere
Stunden in Malina zu, wo Papa und
ich wohnen, die Andern nur Besuche machen.
Wir haben tropisches Klima: Robert
findet daß es ”fölököläckeligtsvårtytt hett” ist,
schwitzt und pflegt seinen Komet. Mama
freut sich, so viele Eigene um sich zu
haben: ”Wäre nur Torsten auch hier!” sagt
sie oft und schickt einen Seufzer zu Dir
in der Ferne. Und wir Alle denken
von ganzen Herzen wie sie. – Aber
wann lässt sich Alles Gute vereingen?
Das Reich der Wünsche bleibt immer
offen. –
Ich möchte Dir einen guten Brief
schreiben, – aber das Gehirn dampft vor
Hitze, – man vertillagtschwitzt seine Gedanken.
|3|
Was habe ich auch von meiner eigenen
Person zu erzählen? – Daß ich nichts thue,
nichts ausrichte, giebt keinen besonderen Stoff
für die Feder. Warum es so ist?
Ich denke zu viel an die Zukunft.
Ich möchte endlich dazu kommen, aus
vollster Überzeugung einen Entschluß
faßen zu können. Bei solchen Um-
ständen kann man nicht besonders ar-
beiten, – die Energie ist auf Urlaub,
oder hat sich in den Magen gezogen.
Von meiner Wiburgreise könnte
ich wohl Manches erzählen, – so auch
von dem großen Landtbruksmöte, aber
das ”Erzählen” ist schon nicht meine force.
Auch wirst Du wohl aus den Zeitungen
genug über letzeteres große évènement
lesen können.
Summa summarum: So eifriger Brief-
schreiber ich auch sonst bin, heute bin
ich ein gar armseliger. Ich tröste Dich
damit, daß das Lesentillagt eines kurzen Briefes Dir weniger
|4|
Zeit kostet, und daß Du sonst so lange
ohne alle Nachrichten bliebest: Mama
schreibt Dir erst nachdem sie Deinen
jüngst Versprochenen Brieftillagt erhalten.
Nun lebewohl! Alle, Alle schicken
Dir herzliche Grüße durch
Deinen
Leopoldus
Malina d. 21 Juli 1860, jour de Jeanne.
Käraste Torsten!
Igår fick vi det mycket efterlängtade brevet av Dig. Vi blev nog lite svikna när det istället för intressanta skildringar från Paris bara fanns några med affärer betyngda rader att läsa. Nåja, man fick åtminstone veta att Du är frisk och att man snart får bättre nyheter. Vi har också den lugnande vetskapen om att Lindström den 7 juli skickade 150 rubel till Dig. Därmed har Du nog blivit på bättre humör. Vi vill be Dig att inte låta penningaffären påverka ditt humör under resten av din resa. Om Du behöver mer pengar så skriv bara att det är så och hur mycket Du behöver. Med hjälp av Borgström eller andra storheter kan man på något sätt uppdriva beloppet.
Det är angenäma tider för oss. Robert är här med fru och dotter och hundar och hästar. De anlände den 12, dagen för avresan har inte ännu bestämts. Våra förnöjelser är inte mångsidiga eller mångtaliga, – men man lever i ett glatt sommarvälbefinnande. Det badas flitigt. Alla är friska. Gustaf Adolf har avvants från amman, han får tänder och brun hy och röda kinder; han tillbringar dagligen flera timmar i Malina där Pappa och jag bor. De andra kommer bara på besök. Vi har tropiskt väder: Robert tycker att det är ”fölököläckeligt hettsv”, svettas och sköter sin komet. Mamma är glad över att ha så många av sina egna omkring sig: ”Om Torsten vore här också!” säger hon ofta och skickar en suck till Dig i fjärran. Av hela våra hjärtan tänker vi alla som hon. – Men när kan allt det goda förenas? Önskans rike förblir alltid öppet. –
Jag vill skriva ett bra brev till Dig, – men hjärnan ångar på grund av hettan, – man glömmer sina tankar. Vad har jag att berätta om mig själv? – Att jag inte gör någonting, att jag inte åstadkommer någonting, ger inget speciellt stoff för fjäderpennan. Varför det är så? Jag funderar för mycket på framtiden. Jag vill äntligen komma därhän att jag med full övertygelse kan fatta ett beslut. Under sådana omständigheter kan man inte arbeta särskilt bra, – energin är på semester, eller har dragits in i magen.
Några saker kunde jag berätta om min resa till Viborg, – även om det stora lantbruksmötetsv, men ”berättandet” är inte alls min styrka. Dessutom kan Du väl läsa tillräckligt mycket om det sistnämnda evenemanget i tidningarna.
Summa summarum: Jag är annars en ivrig brevskrivare men idag är jag en usel sådan. Jag tröstar Dig med att säga att det tar mindre tid att läsa ett kort brev, och att Du annars länge skulle varit utan nyheter: Mamma skriver först efter att hon fått det nyss utlovade brevet av Dig.
Nu lev väl! Alla, alla skickar hjärtliga hälsningar till Dig genom
Din Leopoldus
Malina den 21 juli 1860, jour de Jeanne.