27.10.1870 Harald Wieselgren–LM

Luotasi ryöstetty vaimosi valitsi juuri Sabinan päivän palatakseen miehensä luo, mikä on kaunis osoitus siitä, että klassinen sivistys yhä on voimissaan koulussa ja ihmisten elämässä täällä pohjolassa. Minun tekikin mieli kertoa siitä suurelle koulujohtajallemme Wennerbergille, joka aiemmin oli sitä mieltä, että elämämme oli kurjaa, mutta joka on nyt päättänyt olla lukeutumatta niihin ministereihin, jotka tyytyvät kohtaloonsa, vaikka hän eilen nimittikin koulukomitean, joka ottaa hengiltä kaikki toisen kamarin ja 1 200 arvostetun kansalaisen uudistussuunnitelmat ja pitää huolen vanhan säilymisestä, kunnes se jää Jumalan (ja kansan) vihan tallaamaksi. Mutta, eikö totta, me emme halua jättää kansaa tutkintopalkkion kuoleman armoille emmekä elämään elämäänsä katekismusta lukien! Pitäkäämme huolen siitä, että he – tilaavat Ny Illustrerad Tidningin niin siinä heillä on Jaakobin tikkaat, joita kulkea enkeleiden tavoin ylös ja alas ajankohtaisuuksien kamaralta taideteoksen taivaaseen, hankkia todellinen kuva asioista ja laskea järkeenkäyviä neliöjuuria tapahtumien kulusta!

Vakuuttuneena siitä, että olet vakuuttunut minun olevan vakuuttunut siitä, että Ny Illustrerad Tidningin laajempi levikki hyödyttäisi minua haittaamatta edistystä, olen miettinyt, millä tavoin päämäärä voitaisiin saavuttaa – valloittamalla kaikki (henkisessä mielessä) Upper Ten Thousandsengl. ”ylimmät kymmenentuhatta”, ylimmät yhteiskuntaluokat, joilla on suuri merkitys, ei yksinomaan Englannissa vaan myös Ruotsin rajojen sisällä. Ja olen mieltynyt suunnitelmaan, jonka haluan täten saattaa Odinin tai Gambettan silmäsi eteen.

Ajattelin, että minun pitäisi joulukuun alussa julkaista noin 30 000 kappaletta ”Ilmoitusta”, joka olisi yhden N. I. Tⁿ kokoinen, ja siinä olisi sen tavanomainen otsikkovinjetti, muotokuva, taulu sekä Sana Sana Sana, joista hinta, ilmestymisaikataulu, työntekijät ja toimittaja esiteltäisiin selkeästi ja ymmärrettävästi jokaiselle sielulle. Yläreunukseen painittaisiin: ”Liite

ja jokaiselta Toimitukselta kysyttäisiin, haluaisiko se ottaa vastaan sellaisen lisälehden, sekä mihin numeroon se tulisi, kuinka monta kappaletta saisin toimittaa ja mitkä olisivat liitteen kustannukset. Täällä Ruotsissa maksaisin vain tavanomaisen sanomalehtileimaveron, ja sen päälle tulee pieni douceurransk. juomaraha, lahja lehden toimituksen kirjanpitäjälle. Mutta miten on Suomen lähetyskustannusten laita?

Nyt pyydänkin ystävällisesti Sinulta (jonka uskon eniten kaikista ystävistäni vastaavan viipymättä!) että tiedustelisit asiaa mahdollisimman pian asianosaisilta henkilöiltä ja hankkisit vastauksen näihin kardinaalikysymyksiin:

1. Olisiko tällainen menettely Suomen ”osalta” kannattavaa ja järkevää?

2. Kuinka monta kappaletta ilmoituksesta tarvittaisiin Dagbladin painokseen?

3. pitäisikö Helsingfors Dagbladin N^ro Xⁿ 1870 liite painattaa täällä ennen lähettämistä, ja voisiko siinä tapauksessa sen numeron (Joulukuun alussa) ilmoittaa minulle ennalta?

4. Onko maksettava sanomalehtileimavero?

5. Paljonko sellainen jakelu maksaisi, kun painos on minun kustannuksellani saatu Helsinkiin?

Nyt varmaan huomaatkin, että vaadin paljon avuliaisuudeltasi, mutta luotan pikaiseen vastaukseen. Kirjoitan samasta asiasta huomenna Kööpenhaminaan ja Osloon. Tukholmalaislehdille minun tarvitsee ”sanoa” vain muutama päivä ennen kaavailemaani lähetyspäivää, sillä täällä sellainen on tavallista ja se hyötyy sanomalehtien leimauskäytännöstä.

Huomaatkin, että tulen juuri N. I. T:n kirjapainosta – mutta nyt onkin torstai. Olen nyt menossa Auralle hyvästelemään Puolisosi, joka kuuluu olevan tavattavissa laivalla klo 10. Ja nyt kello löi ¾ 10. Siis manum de tabulalat. ”kädet irti taulusta”, aika lopettaa, kirje kuoreen ja päällystakki päälle, sillä aamu on jo pitkällä.

Sitä ennen minun on lausuttava sinulle sydämelliset kiitokset viimeisestä. Lähdettyäsi kotona on kovasti sairasteltu, emmekä ole juurikaan päässeet seurustelemaan mukavissa merkeissä, mitä olin puolisoidemme välille toivonut (jolloin ajattelin itsekin olevani mukana). Mutta tänään oma Fannyni on ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon päässyt hetkeksi liikkumaan ulkona ja uskon nyt että tämä vastoinkäyminen alkaa olla takana päin. Mutta nyt Alexandrasi lähtee matkaan!

Niin, sellaista se on, mutta meille jää muisto ja toivo. Hyvästi, terveisiä kaikille ystäville, Sederholmille ja Lagerborgeille sekä Estlandereille ja Chydeniuksille, samoin Monte Gummeruksille (Hra & Rva)