13.9.1861 Lilly Steven-Steinheil–LM
Finsk text
Karhusuo 13. syyskuuta 1861
Kallis ystävä!
Tarkoitukseni ei toki ollut kirjoittaa Teille nyt taas, mutta kun Nikolai kehotti siihen, teen sen sitä mieluummin, sillä koemme kumpikin olevamme kiitollisuudenvelassa, edes muutamalla rivillä. Nämä olivat nimittäin ensimmäiset uutiset jotka tulomme jälkeen saimme Alexisista, ja olimme niitä malttamattomasti odottaneet! Jumalalle kiitos, että hän on terve ja iloinen. Toivottavasti oppimisenkin kanssa sujuu sitten hyvin, ja toivomme ja pyydämme että kerrotte meille aina silkan totuuden eli sen verran kuin sattumalta kuulette asiasta. sillä tiedän toki että aikanne ja ajatuksenne askartelevat nyt vakavampien asioiden parissa! Sitä paitsi myös H. Tranberg on luvannut Nikolaille kirjoittaa hänelle tästä oikein vilpittömästi. Kunpa hän tekisikin sen! Alexisilta olette varmaan kuullutkin, kuinka matkamme meni, siksi sivuutan sen kuvailemisen ja lisään vain, että olen iloinen että kestin sen. Niin mieluusti toivoisin takaisin niitä päiviä jotka niin mukavasti vietimme Helsingissä. Etäisyys nykyhetken ja sen ajan välillä on kipeämmin, sillä mukavatkaan kotiolot eivät korvaa rakkaiden ystävien seuraa. Sitä me molemmat kaipaamme, sillä koska Liukkonen on yhä vielä sairaana, niin emme ole voineet poistua täältä, joten kumpikin yrittää parhaansa mukaan tappaa aikaansa. Nikolai maanviljelyllään, jossa syksyllä on kylliksi puuhaa, ja minä kirjoittamalla kirjeitä, joista tämä on tällä viikolla neljäs.
Mennyt viikko kului meillä varsin mukavasti, torstaina kävivät Tollit, mukanaan sulhanen, josta pidin enemmän lähemmällä tutustumisella, myös Aline näyttää saaneen enemmän puhtia, joskin itki kovasti kun puhuttiin häistä (sulhanen ei luonnollisesti ollut paikalla), joita vietetään jo lokakuussa. Toki ajatus erostakin saattaa aiheuttaa kyynelet, kuka voi tietää. Äiti kuitenkin on asiasta kovin huolissaan, minkä hän tunnusti minulle kahden kesken. Jumala varjelkoon poloista raskaasti koeteltua naista vielä uudelta huolelta! Lauantaina kävimme anoppini luona, mutta meidät vastaanotettiin kovin epäsuosiollisesti. Minun kanssani ei vaihdettu sanaakaan, Nikolain kanssa vain liikeasioista, ja poikaa hän ei maininnut puolella sanallakaan. Mistä hän on niin tuohtunut, emme tiedä. Siksikö kun Alexis laitettiin lyseoon vai koska kävimme niin myöhään hänen luonaan, mikä tapahtui minun vuokseni, koska minun oli uuvuttavan merisairauden jälkeen maattava aivan hiljaa, eikä Nikolai halunnut matkata sinne yksin, joten sitä ollaan sitten taas armollisessa epäsuosiossa. Rakkaat omaiseni näin sunnuntaina, ja he voivat kaikki hyvin ja iloitsivat nähdessään minut taas kunnossa. Fritziltä tulee usein kirjeitä, valitettavasti hänen terveydentilansa ei kuitenkaan voi olla kovin hyvä, vaikka hän ei valitakaan, mutta kirjoittaa, että ehkä viettää talven siellä, ja se huolestuttaa vanhoja vanhempia kovasti.
Nikolai pyytää sanomaan, että välttääkseen kaikki postihankaluudet hän antaa lainatut rahat majuri Lembergille, jonka on määrä matkustaa täältä heti markkinoiden jälkeen. Ja nyt hyvää yötä tältä päivältä. Ovatko Idestam ja Augste. jo saapuneet ja vaikuttaako kumpikin vielä yhtä autuaan onnelliselta? Tiedätte, että toivon sitä sydämestäni, joten vastatkaa minulle myös aivan rehellisesti, kuinka asia on.
Vasta huomatessani kuoren mieleeni tuli, että heille oli jäänyt maksamatta, mutta minulla oli siihen aikaan ajatuksissa vain ero, joten unohdin sen, olen siis talveen asti velallisenne. Terveisiä rakkaille veljillenne ja Pockukselle meiltä ja muistakaa välillä uskollista
L. Steven.
Nikolailta paljon terveisiä.
Original (transkription)
Karhusuo den 13 September. 1861.
Mein theurer Freund!
Es war wohl nicht meine Absicht
Ihnen schon dieses mal zu schreiben,
von Nicolatillagty aber dazu aufgefordert,
thue ich es denn um so lieber,
denn wir fühlen uns Beide zum
Danck verpflichtet, selbst für die
wenigen Zeilen, indem es die
ersten Nachrichten waren, die
wir seid unserer Ankunft über
Alexis erhielten und denen wir
mit Ungeduld entgegensahen!
Gott sei Danck, daß er gesund und
munter ist, hoffentlich geth es dann
auch mit dem lernen ganz
gut, und wir wünschen und bitten
daß Sie uns darüber immer die
reine Wahrheit mittheilen, daß
heißt, so viel Sie darüber zufällig
|2|
hören, denn ich weiß ja, daß Ihre
Zeit und Gedancken von ernste-
ren Sachen jetzt aufgenommen sind!
Überdem soll auch H: Tranberg Nicolay
versprochen haben, ihm darüber ganz
aufrichtig zu schreiben; möchte er
es nur thun!
Von Alexis werden Sie wohl gehört
haben, wie es uns auf der Reise
ergangen, daher übergeh ich eine Be-
schreibung Derselben und füge nur
hinzu, daß ich froh bin Dieselbe über-
standen zu haben, so gerne ich auch
die Tage zurückwünschte, die wir
so angenehm in Helsingfors zubrach-
ten, um so mehr fühlt man den
Abstand zwischen jetzt und damals
denn die bequeme Häuslichkeit er-
setzt einem denn doch nicht die
Gesellschaft von lieben Freunden
und dieses ist was wir Beide
vermißen, denn da Liukonen
noch immer kranck ist so haben
wir uns nicht hievon entfernen können
|3|
und sucht daher ein Jeder von uns,
so gut es geth, seine Zeit zu ver-
kürzen, Nicolay mit seiner Land-
wirtschaft, die im Herbst genug
zu schaffen giebt, und ich mit
Briefschreiben, von denen dieser,
der vierte in dieser Woche ist.
Die vergangene Woche verging uns
ganz angenehm, am Donnerstag
besuchten uns Tolls, mit dem
Bräutigam, der mir bei näherer
Bekanntschaft mehr gefiehl, auch
scheint Aline mehr Muth gefaßt
zu haben, wohl weinte sie sehr
als man von der Hochzeit sprach
(er war natürlich nicht dabei) die
schon im October gefeiert werden
soll; doch können die Thränen
auch durch den Gedancken der
Trennung hervorgerufen worden
sein, wer kann es wißen. Die
Mutter aber macht sich viel Sorge
deshalb, welches sie mir unter vier
Augen gestand; Gott behüte die arme
|4|
schwer Geprüfte noch vor neuem Kummer!
Am Sonnabend besuchten wir meine
Schwiegermutter, wurden aber sehr un-
gnädig aufgenommen, mit mir sprach
man keinestruket Sylbestruket Wort, mit Nicolay nur
über Geschäfte, und des Knaben erwähn-
te sie mit keiner Sylbe. Woher sie
so aufgebracht ist, wißen wir nicht,
ob deshalb, weil Alexis im Lyceum
abgegeben ist, oder weil wir sie so spät
besuchten, welches meinetwegen geschah
indem ich mich nach der angreifenden
Seekranckheit ganz still verhalten muß-
te, und Nicolay wollte nicht allein hin-
fahren, und so ist man denn wieder
in gnädiger Ungnade. Die lieben
Meinigen sah ich am Sonntag die alle
wohl waren, und sich freuten mich
wieder ganz fix zu sehen. Von
Fritz hat man oft Briefe, leider
muß es aber mit seiner Gesund-
heit nicht ganz gut stehen, obgleich er
nicht klagt, er schreibt aber daß er
vielleicht den Winter dort zubringen
wird, und dieses beunruhigt die alten Eltern
sehr.
Nicolay läßt Ihnen sagen, daß er,
um allen PostWeitläuftigkei-
ten auszuweichen, das geliehene
Geld, dem Major Limberg abge-
ben wird, der gleich nach dem
Jahrmarckt hiervon abreisen soll.
Und nun gute Nacht für heute
Sind Ide: und Augste. schon ange-
kommen, und scheinen Beide noch
gleich glückseelig? daß ich es von Her-
zen wünsche wißen Sie, drum
antworten Sie mir auch ganz auf-
richtig wie es sich damit verhält.
Beim Erblicken der Couverts fiel es mir erst
ein daß dieselben unbezahlt blieben
ich hatte aber damals nur die Trennung in
Gedancken und so vergaß ich es, bis zum
Winter bleib ich also Ihre Schuldnerin. Grüßen
Sie Ihre lieben Brüder und Pockus von uns
und errinnern Sie sich bisweilen Ihrer ergebenen
L. Steven.
Von N: viele Grüße.
Karhusuo den 13 september 1861.
Min dyre vän!
Det var nog inte min avsikt att skriva till Er nu igen. Men eftersom jag blev uppmanad av Nikolai att skriva gör jag det så mycket hellre. Vi båda känner oss nämligen förpliktade att tacka för raderna, fastän det bara var få. Det var nämligen de första nyheter som vi fått om Alexis sedan vår ankomst och vi hade otåligt väntat på dem! Gudskelov att han är frisk och munter. Förhoppningsvis går det då också någorlunda bra med pluggandet och vi önskar och ber Er att Ni alltid meddela oss den rena sanningen när det gäller det. Det vill säga, så mycket som Ni av en slump får höra om det. Jag vet ju att Er tid och Era tankar nu är upptagna av allvarligare saker! Dessutom skall H. Tranberg ha lovat Nikolai att han uppriktigt skriver därom till honom. Måtte han bara göra det!
Ni har väl hört av Alexis hur vår resa har gått. Därför hoppar jag över en beskrivning av resan och tilläger bara att jag är glad över att jag klarat av den. Alltför gärna hade jag önskat mig tillbaka de dagar som vi så angenämt tillbringade i Helsingfors. Avståndet mellan nu och då känns ännu mer eftersom det bekväma hemlivet alls inte kan ersätta de kära vännernas sällskap. Och det saknar vi båda. Eftersom Liukkonen ännu är sjuk har vi inte kunnat åka härifrån och så försöker var och en av oss att förkorta sin tid så bra som möjligt. Nikolai med sitt lantbruk, som sysselsätter en tillräckligt på hösten, och jag med brevskrivandet. Det här brevet är det fjärde brevet denna vecka. Förra veckan förflöt helt angenämt. I torsdags besöktes vi av Tolls, tillsammans med brudgummen, och jag tyckte bättre om honom nu vid närmare bekantskap. Aline verkar också fattat mer mod. Visst gråter hon ännu mycket när man pratar om bröllopet (han var förstås inte närvarande) som skall firas redan i oktober. Men tårarna kan också ha framkallats av tanken på skiljandet, vem kan veta det. Men modern oroar sig mycket på grund av det, vilket hon erkände då vi pratade mellan fyra ögon. Måtte Gud bevara denna stackars svårt prövade människa från nya sorger! Vi besökte min svärmor i lördags och vi blev mycket onådigt mottagna. Man sade inte ett ord till mig och med Nikolai pratade man bara om affärer. Pojken nämnde hon inte med ett ord. Varför hon är så upprörd vet vi inte. Kanske eftersom Alexis blivit insatt i lyceet, eller eftersom vi hälsade på henne så sent. Detta skedde på grund av mig då jag måste ligga stilla efter att jag lidit av sjösjuka. Och Nikolai ville inte åka dit ensam och så har man då fallit i nådig onåd igen. Mina närmaste såg jag i söndags. Alla mådde bra och de var glada över att se att jag var helt rask igen. De har ofta fått brev från Fritz. Tyvärr verkar det inte stå helt bra till med hans hälsa, även om han inte klagar. Men han skriver att han kanske kommer att tillbringa vintern där och det oroar de gamla föräldrarna mycket.
Nikolai låter meddela Er att han kommer att ge de lånade pengarna till major Limberg för att undvika postbesväret. Limberg skall avresa genast efter marknaden. Och nu, god natt för idag. Har Idestam och Augste. redan anlänt och verkar båda ännu lika lycksaliga? Att jag önskar det av hela mitt hjärta vet Ni. Svara därför helt uppriktigt hur det förhåller sig med det.
Först när jag såg kuverten kom jag på att de förblev obetalda. På den tiden tänkte jag bara på skilsmässan så jag glömde det. Fram till vintern är jag alltså Er gäldenär. Hälsa Era kära bröder och Pockus från oss. Och erinra Er nu och då Er tillgivna
L. Steven.
Många hälsningar från Nikolai.