18.1.1856 LM–Amanda Mechelin

Svensk text

Kära Mamma!

Ett hjärtligt tack för breven! På posten, dit jag just gått för att lämna in mitt brev, mötte jag Galindo, som anlänt för några timmar sedan. Hur kärkommet det var att få brev och nyheter hemifrån, det vet Mamma nog. –

Jag har just anmält mig till examen. Rhein sade att vi alla (48 man) skulle gå till Arppe följande morgon för att av denne få veta mera. Arppe återigen sade att vi skulle komma upp till universitetet följande morgon för att där få veta i vilken tur examina skulle ske. Vi kom, – de flesta med bultande hjärta, eftersom man befarade att examina skulle börja redan samma förmiddag. Jag var dock på gott humör. Mellan kl. 10 och 11 fick vi vänta ståendes i förrummet och spänningen var redan mycket stor, när Arppe kom ut och kungjorde allting.

Examina började idag, och alla examinander är uppdelade i hop, med 5 examinander i varje. Först alla gymnasister, vilka utgör 3 hopar, sedan alla privatister i alfabetisk ordning. Dessutom är alla uppdelade i tre avdelningar, eftersom bara 4 hopar kan examineras på samma gång. De första fyra (20 man) kommer att höra resultaten på tisdag kväll; sedan onsdagen den 23 börjar andra avdelningen, till vilken jag hör, med sina examen. Alltså kommer jag att ha examen nästa onsdag, torsdag, fredag och lördag och på lördag kväll får jag höra resultatet.

Det är väl lite senare än jag trott, men det skadar inte. – Under tiden läser jag flitigt. – Gyldéns är mycket hyggliga och goda mot mig; – maten som jag tar av en madam Burghausen är god, likaså madamen som betjänar mig, och därför mår jag i materiellt avseende rätt bra. Tills examen är klar, har jag det dock mindre angenämt. – Alla mina bekanta bland studenterna har jag träffat (Wallenius ber mig hälsa), hos Meinanders har jag varit på visit och Agricolas mötte jag på gatan idag. –

Adjö nu, Kära Mamma; många hälsningar till alla skickar Mammas

Leo.

P.S. På morgonen dricker jag kaffe med bröd. Jag gav två av de viborgska kringlorna till madam Gyldén och de övriga har jag själv kalasat på när det var magert.

Jag måste ännu meddela Pappa att mina röster inte blir så många som Pappa förmodar, eftersom theologica och philosophica bara har maximalt 1 ½ röst var, – men det är väl inte så farligt!

När jag har mer tid kommer jag nog att skriva till Adu och Alma och tacka för deras glada brev.

Den 18 på morgonen. Jag har just fått Mammas snälla brev och är därför i tillfälle att i brevet som jag skrev igår tillägga ett innerligt tack för detta brev. Mamma trodde alltså att examen börjar strax efter att man bara anmält sig? – I gårdagens halva av mitt brev har jag redan utförligt beskrivit hur långsamt det går. – Först med posten som anländer till Fredrikshamn den 30 skall således komma ett meddelande om min examen. –

Roar man sig alltså så förskräckligt i Fredrikshamn? Här gör man det kanske också – jag vet förstås ingenting om detta. Men jag skulle inte vilja vara en Helsingfors-dam, eftersom flottisterna, som väl nästan är de enda militärerna här nu, ser alltför ruskigasv ut. –

Nu skall studentuniformerna också ändras, och tills det är bekräftat, behöver man inte införskaffa en uniformsfrack, – kanske inte syrtut heller.

Så snart kommer väl Torsten inte hit eftersom han for från Fredrikshamn först den 15. Det vore trevligt om han skulle vara här med mig – men vad skall man göra! – Här har jag blivit en duktig fotgängare, då distanserna är så stora. Till postkontoret till exempel är det ungefär 1 ½ verst. Härifrån till Torstens bostad är det ungefär lika långt som att gå till Malina, – men det skadar inte.

Madam Gyldén var nyligen hos Blidbergs en kväll, och där berättade man för henne, att man skulle erbjudit pappa tjänsten som postdirektör, – men jag trodde inte på det. –

Smöret finns i källaren och om jag följer mammas råd håller det sig väl förhoppningsvis färskt länge. –

Men nu måste jag skynda för att gå till posten.

Poldissimus

Finsk text

Rakas äiti!

Sydämellinen kiitos kirjeistä! Tapasin postissa, johon olin juuri mennyt lähettämään kirjettäni, Galindon, joka oli tullut joitakin tunteja aiemmin. Äiti tietää kyllä hyvin, kuinka mukavaa oli saada kirjeitä ja uutisia kotoa.

Kävin ilmoittautumassa kuulusteluun. Rhein sanoi, että meidän kaikkien (48 miestä) pitäisi mennä seuraavana aamuna Arppen luo kuulemaan lisätietoja. Arppe sitten taas sanoi, että meidän pitäisi tulla seuraavana aamuna kello 10 (17. päivä) yliopistolle kuulemaan, missä järjestyksessä kuulustelut pidettäisiin.

Saavuimme paikalle useimmat meistä pamppailevin sydämin, koska pelättiin että kuulustelut alkaisivat jo samana aamupäivänä. Itse olin kyllä melko hyvillä mielin. Saimme odottaa seisaaltamme odotushuoneessa kello 10:stä 11:een, ja jännitys oli jo varsin korkealla kun Arppe lopulta tuli ovesta ja ilmoitti kaikki tiedot.

Kuulustelut alkoivat tänään, ja kaikki kuulusteltavat on jaettu ryhmiin, joista kussakin on viisi henkeä. Ensin kaikki kymnaasin käyneet, jotka muodostavat kolme ryhmää, sitten kaikki yksityisopetuksessa olleet aakkosjärjestyksessä. Lisäksi kaikki on jaettu kolmeen osastoon, koska kaikkia ei voida kuulustella samalla kertaa.

Ensimmäiset neljä (ryhmää) (20 miestä) saavat tietää tuloksensa tiistai-iltana; sitten keskiviikkona 23. päivä toinen osasto, johon itse kuulun, aloittaa kuulustelunsa. Minulla tulee siis olemaan kuulusteluja ensi keskiviikkona, torstaina, perjantaina ja lauantaina, ja saan tietää tulokset lauantai-iltana.

Onhan se hiukan myöhemmin kuin olin otaksunut, mutta se ei haittaa. Sillä välin luen ahkerasti. Gyldénit ovat kovin ”hövelejä” ja hyväntahtoisia; ruoka jota haen eräältä rouva Burghausenilta on hyvää, samoin minua palveleva rouva kiltti, joten oloni ovat materiaalisessa mielessä melko hyvät. Tiedossa on kuitenkin varsin niukasti mukavia oltavia, kunnes kuulustelu on ohi.

Olen tavannut kaikki tuttuni opiskelijoiden joukosta (Wallenius pyytää lähettämään terveisiä), Meinanderin luona olen käynyt jopa visiitillä ja Agricolat tapasin tänään kadulla.

Näkemiin nyt, äiti rakas; oikein paljon terveisiä kaikille lähettää äidin

Leo.

P.S. Juon aamuisin kahvia leivän kera. Annoin niistä viipurinrinkeleistä kaksi rouva Gyldénille ja loput ahmin itse jonkin aikaa sitten.

Pitää vielä kertoa isälle, etten saa niin paljon puoltoääniä kuin isä otaksui, koska teologiassa ja filosofiassa on kummassakin maksimina vain 1 ½ puoltoääntä. Mutta sehän ei ole niin vaarallista!

Kun minulla on enemmän aikaa, kirjoitan Adulle ja Almallekin ja kiitän heitä hauskoista kirjeistä.

18. päivä aamulla. Sain juuri äidin herttaisen kirjeen, joten nyt on tilaisuus liittää eilen kirjoittamaani kirjeeseen lämmin kiitos tästä kirjeestä. Äiti on siis ollut siinä käsityksessä, että kuulustelu alkaisi heti kun vain ollaan ilmoittauduttu? Kirjeeni eilisessä puolikkaassa kuvailinkin jo laveasti, kuinka hitaasti se menee. Vasta se posti, joka tulee Haminaan 30. päivä, tulee siis tuomaan uutisia kuulustelustani.

Haminassako siis huvitellaan hirveästi? Ehkäpä täälläkin – minähän en luonnollisesti tiedä sellaisesta mitään. Enpä haluaisi olla helsinkiläisdaami, sillä laivastolaiset, jotka ovat nyt lähes ainoita sotilaita täällä, näyttävät aivan liian rähjäisiltäsv.

Opiskelijauniformuja on nyt myös määrä muuttaa, ja kunnes asia on vahvistettu, ei tarvitse hankkia uniformun frakkia, kenties ei päällystakkiakaan.

Torsten ei kaiketi tule vielä kohta tänne, kun lähti Haminasta vasta 15. päivä. Olisi niin mukavaa, jos hän olisi nyt täällä – mutta minkäpä sille mahtaa!

Minusta on täällä tullut reipas kävelijä, sillä välimatkat ovat niin suuria. Esimerkiksi postikonttoriin on noin 1 ½ virstaa. Torstenin kortteerille täältä on suunnilleen kuin menisi Malinaan – mutta se ei haittaa.

Rouva Gyldén vietti hiljattain iltaa Blidbergeillä, ja hänelle oli siellä kerrottu että isälle olisi tarjottu postinjohtajan tointa, mutta en uskonut sitä.

Voi on kellarissa, ja mikäli noudatan äidin neuvoa, se säilyy kyllä toivottavasti vielä pitkään hyvänä.

Mutta nyt pitää rientää postiin.

Poldissimus

Original (transkription)

|1|

Liebe Mama!

Herzlichen Dank für die
Briefe! Auf der Post, wohin
ich eben gegangen war um
meinen Brief abzuliefern, traf
ich Galindo, welcher vor einigen
Stunden angekommen war.
Wie angenehm es war Briefe
und Nachrichten von Hause zu
bekommen, weiß Mama wohl. –

Ich war eben gewesen um mich
zum Examen zu melden. Rhein
sagte daß wir alle (48 Mann) den
folgenden Morgen zu Arppe
|2| gehen sollten um von ihm
weiteres zu erfahren. Arppe
sagte wieder danntillagt daß wir den
folgenden morgen um 10 Uhr (d. 17)tillagt
hinauf zur Universität kom-
men sollten um da zu erfahren
in welcher Ordnung die Examina
gehen würden. Wir kamen, –
die meisten mit pochenden Her-
zen, weil man fürchtete daß
die examina schon denselben
Vormittag anfangen würden.
Ich war doch bei ziemlich guter
Laune. Von 10 bis 11 Uhr krieg-
ten wir stehenden Fusses im
Vorzimmer warten bisstruket und
die Spannung war schon sehr
groß, als endlich Arppe heraus-
trat und aufzurufen anfingstruket alles verkündigtetillagt.

|3|

Die Examina fingen heute
an, und alle Examinanden
sind in Haufen, von 5 in jedem,
abgetheilt. Erst alle Gymnasias-
ten, welche 3 Haufen ausmachen,
dann alle Privatisten in alpha-
betischer Ordnung. Ausserdem
sind Alle in drei Abtheilungen
getheilt, weil nur 4 Haufen
auf einmahl examinirt werden
können. Die ersten vier (20 Mann)
werden Dienstag abends das
Resultat hören kriegen; dann
Mittwochen den 23ten fängt die
zweite Abtheilung, zu welcher ich
gehöre, ihr Examen an. Also wer-
de ich nächsten Mittwoch, Donner-
stag, Freitag, Sonnabend Examen
haben und Sonnabend Abends
das Resultat hören kriegen.

|4|

Es ist wohl etwas später als
ich geglaubt hatte, aber das
schadet nicht. – Indessen lese
ich tüchtig. – Gyldéns sind sehr
”hügglich” und gut gegen mich; –
das Essen was ich von einer Mme
Burghausen nehme isttillagt gut, die
Madame welche mich bedient
ebenso, und darum befinde
ich mich wohl in materieller
Hinsicht recht gut. Bis das Exa-
men vorbei ist, habe ich es aber doch
sehr wenig angenehm. – Alle meine
Bekannte unter den Studenten
habe ich getroffen (Wallenius bittet grüßen)
bei Meinanders bin ich recht auf
Wisite gewesen und Agricolas
traf ich heute auf der Strasse. –

Adieu nun, Liebe Mama; so
viel Grüsse an alle sendet Mamas

Leo.

P.S. Des Morgens trinke ich Kaffe mit Brot.
Von den Wiburgschen Kringeln gab ich zwei
an Mme Gyldén und zweistruket dietillagt übrigen hab’ ich bei
wenigem selbst verschmaust.

Ich muß noch Papa benachrichtigen
daß meine Stimmen wohl nicht so viele
werden wie Papa vermuthete, weil die
Theologica und Philosophica auch jede nur
1 ½ Stimmen als maximum haben; – aber das
ist ja wohl nicht so gefährlich!

Wenn ich mehr Zeit bekomme so werde ich wohl an Adu und
Alma schreiben und für ihre gaien Briefe danken.

|5|

D. 18ten morgens. Jetzt eben er-
hielt ich Mamas lieben Brief
und bin darum in Gelegenheit,
noch zu meinem gestern geschrie-
benen Briefe, nochstruket innigen Dank
für diesen Brief beizufügen.
Mama glaubte also daß das
Examen gleich anfängt sobald
man sich nur gemeldet hat? –
In der gestrigen Hälfte meines
Briefes habe ich schon weitläuf-
tig beschrieben wie langsam
es geht. – Erst die Post welche
den 30ten in Fhamn eintrifft
wird also von meinem Examen
Nachricht bringen können. –

Also in Fhamn amüsirt man sich
so schrecklich? Hier thut man es
vielleicht auch – ich weiß aber na-
türlich nichts davon. Nur möchte |6| ich nicht eine Hfors Dame
sein, denn die Flottisten, welche
wohl jetzt beinahe die einzigen
Militärs hier sind, sehen gar zu
”ruskig” aus. –

Die Student Uniformen sollen
jetzt auch verändert werden,
und bis das bestätigt ist, braucht
man sich nicht Uniforms Frack
zu verschaffen, – vielleicht auch
nicht Sürtout. –

Torsten wird wohl noch nicht
bald hierher kommen da er erst
den 15ten aus Fhamn fuhr. Es wäre
mir so sehr angenehm ihn jetzt
hier zu haben – aber was soll man
machen! – Ich bin hier ein
tüchtiger Fußgänger geworden,
denn die Distanzen sind so groß.
Zum Postcontoir ist es z. Beispiel
|7| ungefär 1 ½ Werste. Hiervon
zu Torstens Quartier ist es
ungefär wie nach Malina
zu gehen, – aber das schadet nicht.

Madame Gyldén war neulich
einen Abend bei Blidbergs, und
da hatte man ihr erzählt, daß
man an Papa den Postdirektörs
Dienst angeboten hätte, – ich
glaubte es aber nicht. –

Die Butter steht im Keller und
wenn ich dann noch Mamas
Raht folge so wird sie woh hof-
fentlich noch lange gut sein. –

Aber jetzt muß ich eilen um
auf die Post zu gehen.

Poldissimus.

Dokumentet i faksimil