23.3[–ca 6.4].1866 Karl Fogelholm–LM

Olen kylläkin epävarma, tulevatko allaeolevat mietiskelyt koskaan tavoittamaan sinua, mutta en silti voi olla yrittämättä ja lähettämättä niitä maailmaan. Aikaa on kulunut siitä kun viimeksi keskustelimme ja vaikka luulin tietäväni, että olet yhä suuressa maailmankaupungissa, en voi arvata, mikä arkkitehtoninen mestariteos nyt saa kunnian majoittaa minun vanhan ystäväni sekä hänen rouvansa. Pidän selvänä, että teillä ei ole enää sitä etnologisesti mielenkiintoista lukaalianne rue St. Honorélla, mutta koska en pysty arvaamaan mitään muutakaan mahdollista osoitetta, niin lähetän tämän kokeeksi ensimmäisenä sinne. Annan sille matkalle johdattajaksi ystävyyden viehkeän jumalattaren, joka niin ihmeellisesti ”liigan” elävässä saagassa kokosi umpimielisen kansanheimon vastakkaisilta puolilta saapuneet nuorukaiset yhteen ja antoi heidän avata sydämensä toisilleen, ja vaikka heidät on nyt heitetty eri puolille maata, he tuntevat elävää kaipuuta toistensa yhteyteen ja lähettävät kirjeissä jäljennöksiä niistä riimuista, joita ajan riento on tuohon sydämeen piirtänyt. (keskeytynyt)

Ensiksi siis sydämellinen kiitos sinun mieluisasta kirjeestäsi viime tammikuun 16. päivältä ja niistä 2 000 ruplasta, jotka 6. helmikuuta yhdessä erässä nostin mahtavalta pankkiirilta ja rautapatruuna K.W. Frestadiukselta. Meidän raha-asioidemme lopullinen selvitys, joka ei-kuvaannollisesti puhuen ei näytä johtavan sihen, että toisen lompakosta toiselle siirtyisi mitään huimaavia summia, jätän sopivaksi alkupalaksi liigapäivällisille, jollaiset kenties keväällä eukkojemme kanssa järjestämme yhdessä Rydbergillä. Aivan äskettäin olin sellaisilla samassa paikassa – muuten ensimmäiset ja viimeisimmät sitä lajia, joilla tännetuloni jälkeen olen ollut – eukkoni, Lorenzo Runebergin ja aina yhtä säteilevän ”pikku Oswaldin” kanssa, ja kuulin viimemainitulta, että sinä aiot palata Kristianian ja Tukholman kautta. Siinä tapauksessa toivon ettet jätä ilmoittamatta minulle, mihin aikoihin sinua voisi odottaa tänne. Olen laskeskellut, että jos lomasi loppuu toukokuun lopussa, sinua voisi odottaa tänne viimeistään kuun puolivälissä. Minä olen ajatellut palata suunnilleen niihin aikoihin kotimaahan, mutta jos annat toivoa siitä, että voisin täällä tavata Teidät, niin me lykkäämme tietenkin matkaamme mahdollisimman pitkälle. Olisi ihastuttavaa saada nautiskella täällä muutaman päivän teidän kanssanne tämän kaupungin ympäristössä, jossa on runsaasti niin luonnonkauniita paikkoja kuin taideaarteitakin!

Edeltävästä olet voinut havaita, että minun matkani ei tällä kertaa ole ulottunut eikä tule ulottumaan Tukholmaa edemmäs. Jään edelleen velkaa selityksen siitä asiasta, sillä se olisi liian laaja asia selvitettäväksi kirjeessä. Sen verran nyt vain, että olen alkanut havaita, että ylpeän Britannian opettavaisen keskuksen näkeminen saa jäädä, ja että pitempi oleskelu täällä ei ole ollut lainkaan hyödytöntä tieteellisten pyrkimysteni kannalta. Jos ne ovatkin menettäneet jotain laajuuden suhteen, ne ovat voittaneet perusteellisuuden kannalta, ja juuri se asia olikin minulle erityisen tarpeen.

Tukholma on lääketieteen kannalta maailman mitassa pieni, vaatimaton ja vähämerkityksinen paikka, mutta Pohjolassa se on hyvin merkittävä käytännön lääkärikoulutuksen kannalta. Se ei lainkaan muistuta noita maailman johtavia kouluja, joissa uudet ideat pulppuavat esiin kuin kuplat kiehuvasta vesikattilasta, mutta se kokoaa yhteen ja tarjoaa opinhaluiselle nuorisolle laaja-alaisen, helposti hahmotettavan panoraaman niistä tärkeimmistä edistysaskeleista ja parannuksista, joita muualla maailmassa on keksitty ja ainakin jossain määrin kokeiltukin. Se lähettää vuosittain joukon silmiä ja korvia ottamaan selvää, mitä tieteen kellokkailla on tarjottavanaan ja mitä ne kuiskuttelevat. He kirjoittavat matkakertomuksia, he välittävät tietoja täkäläisille spesialisteille ja sillä tavoin tähän Tukholman pieneen mikrokosmokseen tulee aina tieto tärkeimmistä asioista, joista suurimmissa ja tärkeimmissä kouluissa on viime aikoina pidetty ääntä. – Muutoin minä olen nähnyt niin vähän täällä, etten ole kykenevä esittämään mitään arvioita.

Opintojen suhteen olen käyttänyt aikani täällä suunnilleen niin kuin alussakin. Lapsenpäästöoppi, gynekologia ja pediatria - siinä oppiaineet, joita täällä olen pääasiallisesti ottanut haltuun. Niiden välissä on viime aikoina tullut myös hieman tilastotiedettä, lääketieteellistä tietenkin, sekä siihen liittyvää terveyden taloustiedettä. Näitä tieteenaloja on kuitenkin viljelty vasta vähän ja miltei enemmänkin maallikkojen, insinöörien, kuin ammattimiesten toimesta. On hyvin vaikea saada selville edes sitä, onko lähteitä jossain maailmassa olemassa vai ei. Tilastollisen keskustoimiston päällikkö saattoi vain aivan etäisesti viitata joihinkin kuolleisuustilastoihin, ja kirjastonhoitaja ei näytä edes ajatelleen, että hänen alueellaan voisi olla jotain tällaista haaraa. Ja silti, veli Leo, jokaisen puolueettoman tarkkailijan on myönnettävä, että kuolleisuustilastojen täytyy olla kansakuntien terveystalouden kannalta olla yhtä hyödyttäviä kuin mitä yleinen tilastolaitos on yhtä lailla valtionhallinnolle kuin niin sanotulle yleiselle hyvinvoinnillekin. Apropos, minulle on ollut paljon ”hupia” esitelmäsarjasta, jota tilastotieteilijä Ljungberg on pörssisalissa pitänyt aiheesta ”Ruotsin aineellinen kehitys viime vuosikymmenien aikana”. Siinä on tarjoutunut vertailua Tanskaan ja Norjaan ja onpa Suomikin saanut vähän osansa.

Kirjallsuudesta, taiteesta sekä näyttämötaiteesta minulle ei nyt ole paljoakaan kerrottavaa. Viimeksimainitulla hienoudella olemme oikein väsyttäneet itsemme. Suuret oopperat ovat tietenkin ensi sijassa vetäneet meitä temppeliinsä ja jättäneet samantapaisen mielialan kuin ihmisellä, joka joutuu käymään suuren museon läpi lyhyessä ajassa. Rivompaa lajia me kunnialliset suvaitsemme vain poikkeustapauksissa. Ja entä todella esteettiset sitten! – kyllä, sellaistakin on tarjolla, vaikkakaan ei kovin usein, ja asiaan vihkiytymättömän on vaikea arvata, missä sellaisia juhlahetkiä on tarjolla. Yhden kerran voin sanoa todella nauttineeni teatterista täällä, se oli Dahlqvistin tarjoama Othello, Desdemonana rouva Hwasser. Shakespearen tarjoamat intohimot, jotka salakavalan kohtuullisesti lihallistettuina kärjistyvät huippuunsa ja yli-inhimillisellä viehätysvoimalla vetävät kurjan syntisparan huomion ja mielenkiinnon puoleensa. Entä mikä siinä niin kiehtoo? Osaan vain sanoa, että se on yksi ihmistarina,yksi totuuden variaatio, jonka hyvin viritettyjen ihmissielujen herkimmilläkielillä toteuttaa säveltäjä, joka on niin terävä, että hän kuolleenakin yhä elää ja vaikuttaa, eikä se musiikki vain kiehtonut vaan se myös jalosti. Mutta minun ei kannata ottaa sitä riskiä, että satsaan kovin paljoa estetiikan alueelle, en ole ehtinyt omaksua sen käsitteistöä muuhun kuin aivan yleiseen arviointiin. Kaunotaiteita suppeammassa merkityksessä, siis maalaustaidetta, kuvanveistoa jne, olen saanut kerran maistaa Idun-seurassa, jonne kuuluisa professori Key sekä Nordenskiöld kutsuivat Runebergin sekä minut. Siellä oli tarjolla todella hyvä esitelmä aurinkokappaleen kemiallisista ainesosista spektraalianalyysin avulla määriteltyinä. Edv. Bergh esitteli pari taulua, syötiin illallinen ja juotiin mahdottomasti viinaa. Tutustuin siellä göteborgilaiseen Alfthaniin, joka on ehkä enemmänkin laaja- alainen kuin syvällinen. Tärkeämpiä henkilöitä saatoin katsella vain välimatkan päästä. Nuoren Wiesengrenin ja kapteeni Mankellin kanssa pääsin sentään myöhäisillan pidäkkeettömiin keskusteluihin ja minulle oli ”hupaisaa” kuulla monien viisaiden sanojen hyppivän heidän kielenkannattimiensa yli. Qvantenin luona olen nyt ollut pari kertaa, pidän kyllä siitä miehestä, tunnen häntä kuitenkin liian vähän. Läheisin kumppanini on edelleen ollut norjalainen lääkäri, joka on luvannut, että jos hän vain jossain maailmassa, kuten esimerkiksi keväällä Kristianiassa, tapaa sinut, niin hän menee ja ensiksi lyö olalle ja sitten vasta esittäytyy sanomalla olevansa minun ystäväni.

Ja nyt ehkä alkaa olla aika vähitellen lopetella tätä kirjettä, jonka aloitin peräti 14 päivää sitten ja joka on keskeytynyt eri syistä, viimeksi muuton takia, jonka seurauksena osoitteeni on nyt Klarabergsgatan 58. Saimme täältä suuret, kauniit huoneet samaan hintaan kuin ne pienet rouva Winkelblixteniltä. Sano Alexandralle sydämelliset terveiset eukoltani ja minulta äläkä unohda kirjoittaa.