24.5.1861 Lilly Steven-Steinheil–LM
Finsk text
Viipuri 24. toukokuuta 1861
Kallis ystävä!
Alexis on kirjoittanut kirjeensä jo kahdeksan päivää sitten ja on aivan onneton, etten ole vielä lähettänyt sitä. Epäröin sitä, koska halusin samoin lisätä muutaman rivin, mutta odotin ensin Hackmannin häitä voidakseni sitten kertoa Teille jotain. Häät olivat eilen, ja koska vain sukulaiset ja lähimmät tuttavat oli kutsuttu, kuuluimme mekin vierasjoukkoon. Morsian oli kaunis, kuten tavallista – rakastunut kuten tavallista – ja näytti säteilevän onnesta; myös nuori aviomies näytti hyvin rakastuneelta ja onnelliselta. Ylipäätään pidin hänestä kovasti, sillä hänellä on vakava, tyyni olemus ja hän myös vaikuttaa ihmiseltä, jolla on tunteita, minkä saattoi panna merkille hänen hääpuheestaan, joka oli erittäin onnistunut. Morsian ei sitä vastoin osoittanut pienintäkään mielenliikutusta ja oli kaikkein rauhallisin koko seurueesta, jossa kaikki kuitenkin olivat enemmän tai vähemmän liikuttuneita. Ajattelin siinä Teitä ja olin sydämestäni iloinen, että kohtalo ei määrännyt Teille häntä. Pysyn mielipiteessäni, että luonteenne eivät olisi sopineet yhteen, sillä hänellä ei ole, kuten hän itsekin on aivan oikein sanonut, ”lainkaan sydäntä”, tunne kuohahtaa hänellä vain hetkellisesti ja myös haihtuu aivan yhtä nopeasti! Sulhasparan hääpäivänä kokema kauhu ei ollut vähäinen, sillä aivan odottamatta Invalidenissa luki, että hänet on siirretty Venäjälle. Hänen päällikkönsä kuitenkin rauhoitteli häntä lupaamalla huolehtivansa siitä, että hän pysyy täällä. Sillä välin asian pitäisi kuitenkin pysyä salaisuutena perheelle hääpäivänä, eivätkä he saaneetkaan tietää siitä mitään, sillä Julie kertoi kuinka onnellinen olisi jos voisi jäädä Viipuriin. Erityisesti nyt kun myös sinne ovat muuttaneet myös Ekströmit, jotka saapuivat tänne kaksi päivää ennen häitä. Ekström on kovin tyytyväinen siirtoonsa ja menee jo ensi viikolla myllyille, Aline taas jää täksi kesäksi vielä tänne ja tulee asumaan vanhempiensa talossa ensimmäistä kertaa aivan yksinään, sillä vanhemmat matkustavat nuorimman pojan kanssa kahdeksi kuukaudeksi ulkomaille, missä kaikki kolme ottavat kuurin. Tällä viikolla pidettiin myös opiskelijakonsertit, ja olen iloinen että osallistuin niihin. Sai kuulla pitkästä aikaa taas kaunista täysilukuista mieskuoroa. Vain yksi ääni ei tahtonut oikein miellyttää minua, vaikka kaikki muut olivat siihen aivan ihastuneita. Tarkoitan nimittäin sitä parrakasta tenoria, joka lauloi soolot. Muuten pidin kappalevalintoja varsin hyvinä, erityisesti Kreutzerin. Kiinnostus laulajia kohtaan oli yleistä, ja he vetivät kumpanakin iltana lähes talon täyteen!
Kesä näyttää sitten lopultakin olevan tulossa, siksi Alexiskin on jo joitakin päiviä ollut ulkoilmassa, ja toivon että voin ensi viikon lopulla muuttaa hänen kanssaan Karhusuolle. Se ilahduttaa minua suuresti, sillä siellä voi joka hetki nauttia kauniista ulkoilmasta, kun taas täällä pitää ajatella aina ensimmäiseksi ulkonäköään.
Mistä johtuu että teillä on niin paljon aikaa olla maalla? Ettekö aio tulla käräjille, koska haluatte tulla vasta heinäkuussa? Kirjoittakaa minulle myös tarkkaan, milloin tulette, heinäkuun lopulla vai alussa, niin voin iloita siitä. Mitä kaunis naapurinne siihen sanoo, että muutatte pois? Lopuksi vielä yksi kysymys: täällä liikkuu huhu, että Torsten olisi kihlautunut Gyllenbergin lesken kanssa. Onko siinä mitään perää? Fritzistä meillä on Willin kautta, joka on jo palannut, erinomaisia uutisia: hän on Berliinissä eräässä vesikuurilaitoksessa, ja kuuri on tehnyt hänelle oikein hyvää.
Ette olisi voinut ilahduttaa Pockusta millään enemmän kuin kuvallanne, joka on aivan erinomaisen onnistunut! Se piti heti laittaa kehyksiin ja on nyt hänen pöydällään. Voimistelua, jota suosittelitte Pockukselle, hänen on määrä myös harjoittaa, sillä Myrén on jo aiemmin puhunut siitä. En vain tiedä vielä miten se tulee sujumaan, sillä olemme maalla, ja pelkäänpä ettei Nikolai tule ymmärtämään sen päälle! N. on nyt niin kiireinen maanviljelynsä kanssa, että on vain pyhäpäivät kaupungissa, joten minäkin haluaisin maalle niin pian kuin mahdollista! Nikolailta ja vanhemmiltani sydämelliset terveiset. Voikaa hyvin ja kirjoittakaa
pian uskolliselle
L. Steven
Mathilde Heitmannkin oli häissä ja pyysi lähettämään terveisiä kun kirjoitan Teille. Hän oli todella kaunis ja epätavallisen puhelias.
Original (transkription)
Wiburg den 24ten Mai. 1861.
Theurer Freund!
Alexis hat seinen Brief schon vor
acht Tagen geschrieben, und ist ganz
unglücklich, daß ich ihn nicht schon
abgeschickt habe, ich zögerte aber damit,
indem ich ebenfalls einige Zeilen
hinzufügen wollte, zuvor aber die
Hackmansche Hochzeit, abwartete, um
Ihnen dann einiges mittheilen zu können.
Gestern fand Dieselbe statt, und da
nur die Verwandte als genausten
Bekannten eingeladen waren, so
sostruket gehörten wir auch zu der Zahl
der Gäste. Die Braut war hübsch,
wie gewöhnlich – verliebt wie gewöhn-
lich – und wie es schien, strahlend, vor
Glück; auch der junge Ehemann,
schien sehr verliebt und glücklich; über-
haupt gefiel er mir recht gut, denn
er hat ein ernstes gesetztes Wesen
und scheint auch ein Mensch mit
|2|
Gefühl zu sein, welches man bei
der Traurede, die sehr gut war, be-
mercken konnte; sie dagegen zeigte
nicht die geringste Aufregung, und
war die Ruhigste in der ganzen Ge-
sellschaft, wo doch Alle mehr oder
weniger gerührt waren; dabei dachte
ich Ihrer, und freute mich im Herzen
daß sie, vom Schicksaal nicht Ihnen
bestimmt worden; und bleib ich bei mei-
ner Meinung daß – Ihre Characktere
nicht für einander gepaßt hätten, denn
sie hat, wie sie selbst ganz richtig gesagt
”kein Herz” das Gefühl braust bei ihr nur
augenblicklich auf, und verraucht auch
eben so schnell! Der arme Bräu-
tigam hatte keinen geringen Schreck
am HochzeitsTage, denn ganz uner-
wartet für ihn, stand in dem In-
validen, daß er nach Russland über-
geführt worden; sein Schef aber beruhig-
te ihn indem er ihm versprach,
dafür zu sorgen daß er hierbliebe;
unterdeßen aber sollte es der Familie
am HochzeitsTage ein Geheimniß bleiben,
auch erfuhren sie davon nichts, denn
|3|
Julie äußerte sich wie glücklich sie wäre in
Wiburg bleiben zu können, besonders jetzt
wo auch Ekströms hergezogen, die zwei
Tage vor der Hochzeit hier ankamen.
Ekström ist sehr zufrieden mit seiner Über-
siedelung und wird schon nächste Woche
nach den Mühlen, Aline bleibt aber
für diesen Sommer noch hier und wird
das elterliche Haus fürs erste ganz
alleine bewohnen, denn die Eltern rei-
sen mit dem jüngsten Sohne auf
zwei Monate ins Ausland um, alle
drei, eine Chur dorten zu unternehmen.
Diese Woche fanden auch die Studen-
ten-Conzerte statt, und freut es mich
Dieselben mittgemacht zu haben; man
hörte denn doch, nach langer Zeit wieder
einmal, einen hübschen vollständigen Män-
ner Chor; nur eine Stimme wollte mir
nicht recht gefallen, obgleich andre ganz
entzückt von ihr waren, ich meine, nähm-
lich den bärtigen Tenoristen, der die Solos
sang; sonst fand ich die Wahl der Stücke
recht gut, besonders die, von Kreutzer.
Das Intereße für die Sänger war
allgemeine, und hatten sie beide Abende bei-
nahe ein volles Haus!
Endlich scheint denn der Sommer
im Anzuge zu sein, daher ist auch Alexis
schon seid einigen Tagen an der Luft
gewesen, und hoffe ich, Ende nächste Woche,
mit ihm nach Karhusuo ziehen zu können,
welches mich recht freut, denn dorten
kann man zu jeder Stunde die schöne
Luft genießen, während man hier, immer
an die Toilette erst dencken muß.
Wie kommt es daß Sie so viel Zeit
haben auf dem Lande zu leben?
Werden Sie nicht på ting da Sie erst
im Juli kommen wollen? Schreiben Sie
mir auch bestimmt wann Sie kommen,
Ende oder Anfang Juli, so kann ich mich doch
darauf freuen. Was sagt Ihre hübsche
Haus Nachbahrin dazu, daß Sie wegziehen?
Zum Schluß noch eine Frage: hier geth das
Gerücht als ob Torsten mit der Wittwe
Gyllenberg, sich verlobt hätte; ist daran was
wahres? Von Fritz haben wir durch Willi,
der schon zurück ist, die besten Nachrichten;
Er ist in Berlin in einer Waßer Anstalt, und
soll ihm die Chur sehr gut bekommen.
Sie hätten Pockus durch nichts, mehr erfreuen können
als mit Ihrem Portrait, welches ganz ausgezeich-
net gelungen ist. Es mußte gleich in einem
Rahmen eingefaßt werden, und steth jetzt auf
seinem Tisch.
Die Gymanstik die Sie Pockus anrathen,
soll bei ihm auch angewendet werden,
denn Myren hat schon früher darüber ge-
sprochen, nur weiß ich noch nicht, wie
es damit gehen wird, da wir auf dem
Lande sind, und Nicolay fürchte ich wird
sich darauf nicht verstehen! N: ist jetzt
so beschäftigt mit seinen Landwirtschaft
daß er nur die FeierTage in der Stadt ist,
daher möchte ich auch so bald als möglich
nachs Land! Von Nicolay und meinen
Eltern soll ich Sie herzlich grüßen.
Leben Sie wohl und schreiben Sie
bald Ihrer ergebenen L: Steven
Mathilde Heitmann war auch auf der Hochzeit
und bat einen Gruß Ihnen zu übersenden
wenn ich Ihnen schreibe. Sie war sehr hübsch
und ungewöhnlich gesprächig.
Viborg den 24 maj 1861.
Dyre vän!
Alexis skrev sitt brev redan för åtta dagar sedan och han är helt olycklig över att jag inte ännu skickat det. Jag dröjde med det då jag ville tillägga några rader också. Men före det ville jag invänta det Hackmanska bröllopet så att jag kan meddela Er det ena eller andra. Igår ägde bröllopet rum och bara släktingarna och de närmaste bekanta var bjudna. Vi hörde också till gästerna. Bruden var vacker som vanligt – förälskad som vanligt – och strålande av lycka vad det verkade; också den unge brudgummen verkade mycket förälskad och lycklig. Jag tyckte överhuvudtaget rätt mycket om honom då han har ett allvarligt, lugnt väsen och han verkar också vara en människa med känsla. Detta märktes under bröllopstalet, som var mycket bra. Hon däremot visade inte den minsta nervositeten och var den lugnaste i hela sällskapet. Annars var alla mer eller mindre rörda. Jag tänkte på Er och gladde mig innerligt att hon av ödet inte var bestämd för Er. Och jag håller fast vid min åsikt att Era karaktärer inte hade passat för varandra. Hon har, vilket hon har sagt själv och det helt rätt, ”inget hjärta”. Hos henne brusar känslan bara ut i ett kort ögonblick för att förflyktigas lika snabbt! Den arma brudgummen kände ingen liten skräck på bröllopsdagen. Helt oväntat för honom stod att läsa i Invaliden att han överförts till Ryssland. Men hans chef lugnade honom och lovade att han skulle sörja för att han kan stanna. Samtidigt skulle det hemlighållas för familjen på bröllopsdagen. Och de visste ingenting om det heller. Julie pratade nämligen om hur lycklig hon är att hon får stanna i Viborg. Särskilt nu då också Ekströms flyttat hit. De anlände hit två dagar före bröllopet. Ekström är mycket nöjd med sin överflyttning och redan nästa vecka far han till kvarnarna. Men Aline stannar här ännu på sommaren och kommer att bo helt ensam i föräldrarnas hus. Föräldrarna reser nämligen med sin yngste son utomlands på två månader så att alla tre kan genomgå en kur där. Denna vecka ägde också studentkonserterna rum och jag är glad över att jag var där. Efter en lång tid hörde man en fin och fullständig manskör igen; bara en stämma tyckte jag inte riktigt om fastän andra var helt förtjusta i den. Jag talar alltså om den skäggige tenoren som sjöng de soli. Annars tyckte jag rätt mycket om valet av styckena, särskilt om Kreutzers. Det fanns ett allmänt intresse för sångarna och det var nästan fullt hus båda kvällarna!
Sommaren verkar äntligen vara i annalkande och därför har också Alexis börjat vara ute i fria luften sedan några dagar tillbaka och jag hoppas att jag i slutet av nästa vecka kan flytta med honom till Karhusuo. Detta gläder mig rätt mycket då man där kan njuta av den klara luften i varje stund, medan man här alltid måste tänka på toaletten först.
Hur kommer det sig att Ni har så mycket tid till övers att Ni kan vara på landet? Skall inte Ni på ting då Ni vill komma först i juli? Skriv till mig exakt när Ni kommer, i slutet eller i början av juli så att jag kan se framemot det. Vad säger Er vackra grannfröken om att Ni flyttar? Till slut ännu en fråga: här sprids ryktet att Torsten skulle vara förlovad med änkan Gyllenberg. Ligger det någon sanning i det? Från Fritz har vi genom Willi, som redan är tillbaka, fått de bästa nyheterna. Han är i Berlin på en vattenkuranstalt och kuren bekommer honom mycket bra. Ni skulle inte ha kunnat glädja Pockus mera än med Ert porträtt som vi finner utmärkt lyckat. Det måste genast ramas in och nu står det på hans skrivbord. Gymnastiken som Ni rekommenderar Pockus skall han också utöva då Myren redan tidigare pratat om det. Men jag vet inte hur det kommer att bli med detta när vi är på landet. Och jag befarar att Nikolai inte förstår sig på det! Nikolai är så upptagen med sitt lantbruk att han bara är i staden på helgdagarna. Därför vill jag också åka ut till landet så snart som möjligt! Från Nikolai och mina föräldrar skall jag hjärtligt hälsa. Farväl och skriv
snart till Er tillgivna L. Steven
Mathilde Heitmann var också på bröllopet och hon bad mig översända en hälsning nästa gång jag skriver till Er. Hon var mycket vacker och ovanligt pratsam.