5.8.1870 LM–Alexandra Mechelin

Sydämellisimmät kiitokseni 31. heinäkuuta lähettämästäsi kirjeestä, jossa oli paljon luettavaa! Kuvaillessasi elämäänne ja tekemisiänne siellä voin niin mainiosti seurata rakkaideni elämää erossa minusta.

Ikävä kyllä sinulla oli myös murheellista kerrottavaa. Pikku ruusunnuppumme näyttää tosiaan olevan herkempi kuin voisi uskoa lapsesta, joka on saanut olla niin paljon maaseudulla. Meidän täytyy syksyllä valmistautua totuttamaan pikku Celyä sietämään paremmin säänmuutoksia sekä pyrkiä kaikin tavoin karaisemaan ja vahvistamaan häntä; luulen myös, että hänen ruokavalionsa pitäisi perustua ennen kaikkea lihaan ja viiniin. – Ja sinä, oma tyttöseni, tarvitset selvästikin jotain kaivolla juomista vahvempaa hoitoa. On totisesti murheellista, että sinä, joka olet viikkojen ajan mitä huolellisimmin noudattanut kaikkia terveysveden juomisen sääntöjä, jäät siitä huolimatta vaille sen tuloksia. Ja pelkään suuresti, että vaikka mutakylvyt nyt tekevätkin hyvää siinä sivussa, tätä paranemista verottaa jälkeenpäin se, että vatsa on yhä huonossa kunnossa. Siksi meidän täytyy vakavasti harkita lähtemistä Naantalista Tukholmaan, mikäli yhdessä pohdittuamme päädymme sille kannalle, että käynti Sköldbergin luona voisi olla hyödyllistä ja tarpeen. Myönnän kyllä, että koko perheen matka Nuutajärvelle olisi koko lailla miellyttävämpi; ja siellä näköjään odotetaan kärsimättömästi saapumistamme – mutta terveyden palauttaminen on silti asetettava etusijalle. –

Tässä yhteydessä sopinee kertoa rakastettavan kotilääkärimme Pippingsköldin uusimmista tuumailuista. Kun nuori vapaaherratar Wrede ei tietenkään voi enää olla hänen tulisten katseidensa vainottavana, hän on valinnut itselleen uuden jumalattaren: neiti Sofie Nordenstamin. Milloin ikinä saapuukaan Kaivopuistoon, näkee hänet maleksimassa ympäriinsä tähyilemässä, kunnes hän havaitsee Nordströmin neidit, joita hän sitten viipymättä lähestyy – nähtävästi hyvin heikolla menestyksellä. Nyt hän on kuitenkin järjestänyt vaimolleen ja tyttärilleen ulkomaanmatkan – lähtö on sunnuntaina – ja hän matkustaa mukana! Ruotsin ja Englannin kautta Ranskaan!

En ole lainkaan varma, tuleeko kihlauksesta yhtään mitään. Mutta voin kertoa sinulle kaksista täysin varmoista kihlauksista, joita ennakoitiin jo viime talvena.

1^o) Otto Nordenskiöld ja Olga Estlander, joiden kihlautuminen julkaistaan sunnuntaina Kellokoskella, minne minutkin on asian johdosta kutsuttu. Uskon myös, että menen sinne sunnuntaina iltapäivällä Puotilasta ja otan mukaan pikku Alman, joka pääsee siellä tekemään huomioitaan siitä, miten kihlaus julkaistaan.

2^o) Axel Björksten ja Miss Böningh. Vanha ystävä tuli joku päivä sitten silmät säihkyen pankkiin ja vei minut sivummalle kertoessaan, kuinka tästä asiasta, jota hänen ystävänsä olivat eräiden Kaivopuistossa tekemiensä havaintojen jälkeen pitäneet väistämättömänä, on tullut totisinta totta. Kummatkin osapuolet saattanevat jo syksyllä asian päätökseen menemällä naimisiin.

Pikku Almamme haluaisi epäilemättä Lemströmin vähän lähemmäksi itseään kuin nyt, mutta vaikka hän oli alusta alkaen pitänyt pitkää kihlausta välttämättömänä, hän kyllä sopeutuu erossa oloon – ja näyttää yhä niin kiltiltä ja tyytyväiseltä, että sydämessäni on tuntunut hyvältä tavata häntä Puotilassa käydessäni. –

Fogelholm oleskelee osaksi kaupungissa, osaksi Tammelanderien huvilassa saarella. Olemme tavanneet vain pari kertaa viikossa mutta aina se on ollut ilo, – sillä hän on niitä uskollisia ystäviä ja kunnon miehiä, jollaisia ei usein tapaa.

Nyt minun täytyy kiiruhtaa pankkiin ja ehkä saan tilaisuuden siellä lisätä vielä yhtä jos toistakin. Mieluiten viettäisin tämän päivän kyllä luonnon helmassa, sillä näen parvekkeen avoimesta ovesta, kuinka meri lepää peilityynenä kimaltaen hehkuvassa auringossa ja kaikki muu kutsuu nauttimaan kesän iloista; – mutta velvollisuus ennen kaikkea – ja vielä varmaan tulee sekin aika, että saan seurata taipumuksiani enemmän kuin nyt moneen vuoteen on ollut tilaisuus.

Kävin eilen Puotilassa senaattori Haartmanin kanssa, joka haluaisi huvilan Puotilanlahden rannalle. Kävelimme Marjaniemeen ja Björnsiin, ja hän oli erityisen ihastunut näihin paikkoihin mutta halusi silti mieluiten asettua niemelle. Nyt hän inttää, että minun täytyisi mahdollisimman pian päättää, saisiko hän 300–350 markalla vuokrata sieltä vaatimattoman huvilan; hän tekisi heti vähintään 5 vuoden sopimuksen ja laittaisi itse puutarhan. Olisivathan Haartmanit hyviä vuokralaisia, – mutta koko huvilakysymys on silti pohjimmillaan sen varassa, saadaanko sinne höyrylaivayhteys – ja tämä kysymys liittyy puolestaan muihin tulevaisuudennäkymiimme, joista minulla on niin paljon keskusteltavaa kanssasi, heti kun pääsen taas tapaamaan sinut.

Adolf-setä lähtee tänään tai huomenna Oscarin ja Julian kanssa Jaakkimaahan ja Lappeenrantaan. He viipyvät matkalla pari viikkoa.

Tänään on 5. elokuuta – – ja mieleeni muistuvat ne lukuisat iloiset tilaisuudet, joissa olemme juhlineet kiltin mamman syntymäpäivää. Kerro hänelle oikein sydämelliset terveiset minulta ja sano, että tänä päivänä toivon ennen kaikkea sitä, että hän voi palata Naantalista tervehtyneenä ja pysyä vielä pitkään keskipisteenä, jonka ympärille lapset ja lapsenlapset voivat yhä kokoontua tuomaan iloa hänen vanhuudenpäiviinsä. – –

Vielä olisi paljonkin kerrottavaa, mutta en ehdi tällä kerralla enempää. Odotan mitä kärsimättömimmin sitä aikaa, kun pääsen taas näkemään Teidät. Pitäkää sillä aikaa parhaanne mukaan huolta terveydestänne ja viihtymisestänne ja ilahduta taas pian kirjeilläsi kaipaavaa ukkoasi.