21.1.1863 Lilly Steven-Steinheil–LM
Finsk text
Viipuri 21. tammikuuta 1863
Kallis ystävä!
Olette varmaan arvannutkin syyn pitkään vaitiolooni, olen tosiaan ollut niin monenlaisten huolten kuormittama että tuskin pystynyt muodostamaan yhtenäistä ajatusta, vielä vähemmän kirjoittamaan kirjettä. Voin kuitenkin nyt kertoa Teille iloisen uutisen, nimittäin että muutin uutenavuotena vanhempieni luo, joskin valitettavasti vain Hugon kanssa, sillä Alexisin on toistaiseksi vielä jäätävä sinne, kunnes löydetään keinot vaatia hänet takaisin ja voida myös kasvattaa, mutta siihen asti minun on kärsivällisesti tyydyttävä tilanteeseen jota en voi muuttaa!
Varmaankin kysytte, kuinka tähän muutokseen on tultu? Aivan yksinkertaisesti siten, että kun hän [anoppi] eräänä päivänä kiukutellessaan taas Nikolain veloista, ryöpytti minua karkeuksilla ja halpamaisilla syytöksillä, ja minä lopultakin väsyneenä sellaiseen kerroin hänen aivan suoraan totuuden, ja koska olimme juuri kaikki kaupungissa, en jälkeenpäinkään enää jalallanikaan astunut hänen luokseen. Tämä on ilmeisesti katkeroittanut hänet niin, että hän päätti erottaa minut kokonaan yhteydestään, minkä vuoksi lähetti eräänä päivänä luokseni Carl Alfthanin tehdäkseen tiedettäväkseni, että voisin asua Hugon kanssa vanhempieni luona, ja hän antaisi minulle kuukausittain 15 ruplaa ja hoitajattarelle vuosittain kolme tynnyrillistä jauhoja. Olenkin tähän varsin tyytyväinen, ja toivon voivani selviytyä, asunhan hyvien vanhempieni luona. Olen iloinen siitäkin, että tämä ero lähti liikkeelle hänestä, sillä siten kaikesta puhuttiin aivan rauhallisesti ja päätettiin myös että näkisimme Alexisin kanssa kaksi kertaa viikossa, joko hän lähettää pojan kaupunkiin tai antaa noutaa minut. Kaiken, mitä isä on minulle ostanut, hän on lähettänyt minulle, N:n tavarat hän taas haluaa huutokaupata. Sen tuotolla hän ei tosin pysty tosiasiassa maksamaan kovin paljon velkoja. Nyt hän ajattelee vain sitä, kuinka Saarela ja hänen kaupunkitalonsa saataisiin myytyä voidakseen sitten muuttaa Karhusuolle; tämä on nyt tällä hetkellä hänen päättömien suunnitelmiensa pääajatuksena.
Asun täällä Fritzin huoneessa ja olen sisustanut sen oikein mukavasti osalla huonekaluistani, ylimääräiset olen lähettänyt veljelleni Maaskolaan. Ja niin olen sitten aivan tyytyväinen, kalliiden vanhempien ja sisarusten ympäröimänä, jotka tekevät kaikkensa lieventääkseen surullista kohtaloani niin paljon kuin mahdollista; eniten minua kuitenkin piinaa se, etten voi enää pitää Alexis-raukkaani luonani, sillä olosuhteet ovat valitettavasti niin onnettomat että olemme täysin riippuvaisia vanhastarouvasta, joten on yritettävä tulla hänen kanssaan toimeen. Yhtenä lohtuna minulle on kuitenkin, että siellä on A. Smirnoff, jonka huomaan olen pojan uskonut ja joka on myös luvannut valvoa ja ohjata tätä sen verran kuin niissä olosuhteissa voi.
N:lta olen saanut kirjeitä vain harvoin, hän on yhä edelleen lankoni luona ja etsii sopivaa paikkaa, kuinka pian sellainen löytyy, sen tietää rakas Jumala, mutta minulle on hyvin epämiellyttävää että hän on lankoparkani taakkana niin pitkään, mutta valitettavasti sitä ei voi muuttaa, sillä eihän onnetonta ihmistä, joka on aivan puilla paljailla, voi kadullekaan heittää, sillä äiti on häneen täysin katkeroitunut ja hän on päättäväisesti julistanut ettei tule takaisin, joten hänen hyväkseen ei voi tehdä mitään, ja odotan vain pelolla miten hänen lopulta käy. Toivoin aina, että se täydellinen avuttomuus saisi hänet lopulta järkiinsä, mutta sellaisesta ei toistaiseksi ole mitään merkkejä. Jos näette Smirnoffia, kysykää onko hän saanut N:lta kirjeen jossa tämä pyysi hänen osoitettaan. Pyydän myös lähettämään oikein sydämelliset terveiset Georgille. Kuulumisenne ja toiveenne ovat kovasti ilahduttaneet minua, kunpa viimemainitut vain toteutuisivat ja se – pian! Se. että minulle on hyvin mieluista nähdä Teidät jälleen, ei varmasti tarvitse mitään vakuutteluja! Se minua vain ihmetyttää, että tulette kuitenkin hovioikeuteen, sillä luulin että menisitte suoraan senaattiin.
Mikäli näette E.B:n, lähettäkää hänelle monet terveiset ja sanokaa että en nyt kirjoita hänelle, koskapa hän tulee tänne. Siksi olen jo pitkään odottanut kaipauksella häntä, eikä mikään tule nyt häiritsevästi väliimme, voimme tavata niin usein kuin haluamme! Ette varmaan ole vielä kuullut, että Bertha ja Olga Holtius ovat morsiamia, ensin mainittu kihloissa Carl Wahlin kanssa ja toinen Faltinin kanssa. Tanssiaisten ja huviretkien lisäksi täällä on myös teatteriryhmä joka on varsin hyvä, ja siellä käydään ahkerasti. Kerran hyvä isäni myös otti minut mukaan, mutta minulla ei nyt ole halua sellaiseen, paljon mieluummin istun kotona pienen Hugoni luona, joka myös on kaikkien lemmikki ja aivan yhtä rauhallinen kiltti pienokainen kuin oli kallis pieni Maikomme!
Alexis lähti vasta eilen Saarelaan, meidän jättämisemme tänne vaikutti ottavan hänellä varsin koville ja hän pyysi minua tulemaan sinne mikäli häntä ei päästetä sieltä, toivon muuten että hän [vanharouva] lähettää hänet, koska hän ei saa laiminlyödä pianotuntejaan, joissa on jo ottanut merkittäviä edistysaskeleita. Jos hän muussakin oppimisessa ottaisi tällaisia edistysaskeleita, voisi olla jo tyytyväinen, mutta se on jotain josta ei pääse selville. Minusta on myös kovin sääli, ettei hän opi lainkaan kieliä, vanharouva kun pitää sitä tarpeettomana, ja niin yksi asia johtaa toiseen mikä minua poikaparan tulevaisuuden vuoksi piinaa ja huolestuttaa! Kun nyt olen noudattanut ystävällistä neuvoanne ja oikein purkanut sydäntäni, minun on lopetettava. Pitää vielä lisätä, että tulevaisuudessa kirjoitan teille harvemmin, sillä olen kuullut erinäisiä puheita, jotka valitettavasti pakottavat minut siihen. Suuresti valitellen minun on tyydyttävä siihen mutta pyydän, että ette sen takia kokonaan lopeta kirjoittamista, vaan kirjoitatte minulle silloin tällöin, sillä ikävöisin liian paljon ellen saisi mitään uutisia Teistä, ja nyt voikaa oikein hyvin ja ajatelkaa välillä alati kiitollista ja uskollista ystävätärtänne
Lillyä.
Paljon sydämellisiä terveisiä omaisiltani.
Original (transkription)
Wiburg den 21 Januar. 1863.
Theurer Freund!
Wohl haben Sie den Grund meines lan-
gen Stillschweigens errathen, ich bin
wircklich von so verschiedenartigen Sor-
gen überhäuft gewesen, daß ich kaum
einen zusammenhängenden Gedancken
hab faßen können, noch weniger ei-
nen Brief aufsetzen. Dennoch kann
ich Ihnen aber jetzt eine frohe Nachricht
mittheilen, nähmlich daß ich seid Neu-
jahr zu meinen Eltern gezogen, doch
leider nur mit Hugo, denn Alexis
muß fürs erste noch da bleiben,
bis sich die Mittel dazu finden, um
ihn zurück zu fordern und auch erzie-
hen zu können, bis dahin muß ich mich
aber mit Geduld in das Unabänderliche finden!
Sie werden wohl fragen, wie es zu dieser
Veränderung gekommen? Ganz einfach
dadurch: daß, als sie mich eines Tages,
wo sie sich wieder über N: seine Schulden
geärgert, mit Grobheiten und gemeinen
Beschuldigungen überhäufte, ich, der-
selben endlich müde, ihr ganz derb
die Wahrheit sagte, und da wir
gerade alle in der Stadt waren,
ich auch nachher nicht mit meinem
Fuße mehr zu ihr hinging.
Dieses muß sie nun wohl so erbittert
haben, daß sie zu dem Beschluß kam,
mich von sich ganz abzusondern,
weshalb sie Carl Alfthan eines Tages
zu mir schickte mit der Verfügung
ich könnte mit Hugo bei meinen
Eltern wohnen, und sie würde mir
15 RbRubel monatlich geben und der Wärterin
drei Tonnen Mehl jährlich. Damit bin
|3|
ich denn auch ganz zufrieden, und hoffe
mich durchschlagen zu können da
ich ja bei meinen guten Eltern wohne.
Auch freut es mich daß von ihr diese
Trennung ausging, denn dardurch wurde
alles ganz ruhig besprochen, und auch be-
stimmt, daß wir uns mit Alexis zwei
mal wöchentlich sehen würden, entwe-
der schickt sie ihn zur Stadt, oder läßt
auch mich abholen. Alles was Papa mir
gekauft, hatt sie mir zugeschickt, N:
seine Sachen will sie aber verauctioniren;
mit dem Ertrag Derselben wird sie aber
wahrlich nicht gar zu viele Schulden
bezahlt bekommen. Jetzt denckt sie
nur daran, wie sie Saarela und ihr
Haus in der Stadt verkauft bekäme,
um dann nach Karhusuo zu ziehen;
dieses ist nun für den Augenblick der Haupt
Gedancke ihrer kopfloosen Pläne.
Ich bewohne hier Fritz sein Zimmer,
und hab es ganz nett eingerichtet mit
einem Theil meiner Möbeln, das Über-
flüßige hab ich aber zu meinem Bruder
nach Maskola geschickt. Und so wär ich
denn ganz zufrieden, umgeben von den
theuren Eltern und Geschwistern, die
alles thuen um meine trauriges Schicksaal
so viel als möglich zu mildern; am
meisten quält es mich aber, daß ich
meinen armen Alexis nicht bei mir
haben kann, denn die Verhältniße sind
leider so unglücklich daß wir ganz von
der Alten abhängen, und so muß man
denn versuchen im Guten mit ihr aus
zu kommen. Ein Trost ist es dennoch für
mich daß A: Smirnoff da ist, der ich den
Jungen recht ans Herz gelegt, und die
es mir auch versprochen ihn zu überwachen
und zu leiten so viel sie es in ihren Ver-
hältnißen thun kann.
Von N: hab ich nur selten Briefe,
er ist fortwährend noch bei meinem
Schwager und sucht eine paßende Stelle,
wie bald sich aber solch eine findet, daß
weiß der liebe Gott, mir ist es aber
sehr unangehm daß er meinem armen
Schwager so lange zu Last liegt,
leider läßt es sich aber nicht ändern,
denn einen unglücklichen Menschen,
der aller Mittel entblößt ist kann
man ja auch nicht auf die Straße weisen,
denn die Mutter ist aufs höchste über
ihn erbittert, und er hatt aufs bestimm-
teste erklärt daß er nicht zurück kommt
daher läßt sich für ihn nichts thun, und
ich warte nur mit Angst ab, welchestruket
ein Ende es mit ihm zuletzt nimmt.
Ich hoffte immer daß die gänzliche Hülflo-
losigkeit ihn endlich zur Besinnung
brächte doch bis jetzt ist davon noch nichts zu bemercken.
Wenn Sie Smirnoff sehen, so fragen
sie ihn ob er von ihm Briefe gehabt
da N: seine Adresse bat? Bitte auch
Georg aufs herzlichste zu grüßen.
Ihre Mittheilungen und Hoffnungen
haben mich sehr erfreut, möchten sich
letztere nur verwircklichen und daß – bald!
daß es mir sehr lieb sein wird Sie
wiederzusehen braucht wohl keiner Versicherung!
Nur wundert es mich daß Sie doch zum
Hofgericht kommen, denn ich glaubte
Sie würden direckte zum Senat.
Sollten Sie E: B: sehen, so grüßen
Sie sie vielmahls, und sagen Sie ihr
daß ich ihr jetzt nicht schreiben werde,
indem sie ja herkommen soll, weshalb
ich sie schon längst mit Sehnsucht er-
wartet hab, und nichts wird jetzt strörend
zwischen uns treten, wir werden uns sehen
können, so oft wir es wollen!
Sie werden wohl noch nicht gehört
haben daß Bertha und Olga Holtius
Bräute sindtillagt erstere ist mit Carl Wahl,
und die Andere mit Faltin verlobt.
Außer Bällen und Picknicks giebt
es hier auch eine TheaterTruppe die
recht gut ist, und fleißig besucht wird
Ein paar mal hatt auch mein guter Papa
mich mittgenommen, doch hab ich jetzt
keinen Sinn dafür, viel lieber sitze ich zu
Hause bei meinem kleinen Hugo der
auch die Spiepuppe Aller ist, und ein
eben so sanftes gutes Kindchen, wie unsere
theure kleine Maiko es war! Alexis
fuhr erst gestern nach Saarela, es schien
ihm recht nahe zu gehen uns hier
nachzulaßen und bat er, ich sollte
nur ja hinkommen, wenn er nicht
abgelaßen wird, übrigens hoffe ich daß
sie ihn schicken wird, da er seine Klavierstunden
|8|
nicht versäumen darf, worin er schon
recht bedeutende Fortschritte gemacht.
Wenn er sonst im lernen eben
solche Fortschritte macht, so könnte man
schon zufrieden sein, doch daß ist et-
was, worüber man gar nicht ins Klahre
kommt. Sehr schade finde ich es auch daß
er gar keine Sprachen lernt, die Alte
hält es aber für unnöthig und so kommt
denn eins zum andern was mich we-
gen der Zukunft des armen Jungen quält
und beunruhigt! Nachdem ich nun Ihren
freundschaftlichen Rath befolgt und mein Herz
recht ausgeschüttet, muß ich auch schließen,
ich muß nur noch hinzufügen, daß ich Ihnen
in der Zukunft seltner schreiben werde, denn
ich habe so manche Äußerung gehört die mich
leider dazu zwingt; mit großem Bedauern
muß ich mich darin fügen doch bitte ich Sie deshalb
nicht ganz damit aufzuhören, sondern hin und
wieder mir zu schreiben, denn zu sehr würde
ich es vermißen gar keine Nachrichten von Ihnen zu
erhalten und nun leben Sie recht wohl und dencken
Sie bisweilen an Ihre stets danckbahre und ergebene Freundin
Lilli.
Viele herzliche Grüße von den Meinigen.
Viborg den 21 januari 1863.
Dyre vän!
Säkert har Ni gissat anledningen till min långa tystnad. Jag har verkligen varit överhopad med så olikartade bekymmer att jag knappt kunde tänka en sammanhängande tanke, och ännu mindre uppsätta ett brev. Men nu kan jag ändå meddela Er en glad nyhet, nämligen att jag flyttade till mina föräldrar vid nyår. Tyvärr bara med Hugo då Alexis tills vidare måste stanna där. Tills medlen finns för att kräva tillbaka honom så att jag kan uppfostra honom. Tills dess måste jag tåligt finna mig i det oföränderliga! Ni undrar säkert hur det har förändrats på det viset? Helt enkelt genom: att jag, när hon någon dag förargade sig över Nikolais skulder igen och överhopade mig med grovheter och elaka beskyllningar, trött på dem till slut sade henne sanningen rent ut. Och eftersom vi alla var i staden just då har jag inte satt min fot i hennes hus sedan dess.
Detta verkar ha förbittrat henne så mycket att hon beslöt att helt avskilja mig från sig. Därför skickade hon Carl Alfthan till mig någon dag, med beskedet att jag skulle kunna bo med Hugo hos mina föräldrar. Hon skulle ge mig 15 rubel varje månad och barnsköterskan skulle få tre ton mjöl varje år. Jag är helt nöjd med detta och jag hoppas att jag kan klara mig. Jag ju bor hos mina goda föräldrar. Det gläder mig också att det var hon som satte igång skilsmässan. Därmed diskuterades allt helt lugnt, och det bestämdes också att jag och Alexis skulle ses två gånger i veckan. Antingen skickar hon honom till staden eller så låter hon hämta mig. Allting som pappa har köpt till mig har hon skickat till mig. Men Nikolais saker vill hon auktionera bort. Men med vinsten därifrån kommer hon verkligen inte kunna avbetala alltför många skulder. Nu funderar hon bara på hur hon kan sälja Saarela och sitt hus i staden för att flytta till Karhusuo sedan. För tillfället är det hennes vettlösa planers huvudtanke.
Här bor jag i Fritz rum och jag har inrett det helt fint med en del av mina möbler. Alla överflödiga möbler har jag skickat till min bror i Maaskola. Och så är jag helt nöjd, omgiven av mina dyra föräldrar och syskon som gör allt för att så mycket som möjligt mildra mitt sorgliga öde. Mest plågar mig att jag inte kan ha min arma Alexis hos mig då förhållandena tyvärr är så olyckliga att vi är helt beroende av den Gamla. Och så måste man försöka komma överens med henne. Det är ändå en tröst för mig att A. Smirnoff är här och jag har lagt henne pojken vid hjärtat. Och hon har också lovat mig att övervaka och leda honom så mycket som hon förmår med tanke på sina förhållanden.
Från Nikolai har jag bara sällan fått brev. Han är fortfarande hos min svåger och söker ett passande ställe. Men hur snabbt det går att hitta ett sådant ställe, det vete den gode Guden. Men det är mycket oangenämt för mig att han ligger min svåger till last så länge. Tyvärr går det inte att ändra. En olycklig människa som är helt utblottad kan man ju inte köra på gatan. Modern är nämligen på det högsta förbittrad på honom, och han har på det bestämdaste förklarat att han inte kommer tillbaka. Därför kan man inte göra något för honom. Och jag väntar med oro hur det slutar för honom. Jag hade alltid hoppats att den fullständiga hjälplösheten skulle få honom att äntligen komma till besinning. Men hittills har man inte märkt något därav.
Om Ni ser Smirnoff så fråga honom om han fått brev från honom då Nikolai bad om hans adress? Jag ber också att Ni hjärtligt hälsar till Georg. Era meddelanden och förhoppningar har glatt mig mycket. Måtte sistnämnda bara förverkligas och detta – snart! Att vårt återseende kommer att vara mig mycket kärt måste jag väl inte försäkra! Det förvånar mig bara att Ni ändå börjar på hovrätten, då jag trodde att Ni skulle komma direkt till senaten.
Skulle Ni se E. B., så hälsa henne mycket och säg henne att jag inte kommer att skriva till henne nu, eftersom hon ju skall komma hit. Därför har jag redan längtansfullt väntat henne. Och ingenting kommer att träda störande emellan nu. Vi kommer att kunna ses så ofta som vi vill!
Ni har väl inte ännu hört att Bertha och Olga Holstius har blivit brudar. Förstnämnda är förlovad med Carl Wahl, och den andra med Faltin. Förutom baler och picknicker finns det också en teatertrupp här och den är rätt bra och besöks flitigt. Min gode pappa har redan tagit mig med några gånger, men jag har inget sinne för det just nu. Mycket hellre sitter jag hemma hos min lille Hugo som också är allas speldocka, och han är ett lika lugnt och bra lilla barn som vår dyra lilla Maiko var! Alexis åkte till Saarela först igår. Det verkade beröra honom djupt att han måste lämna oss här och han bad mig att komma dit ifall man inte låter honom fara. Jag hoppas förresten att hon kommer att skicka honom då han inte får missa sina pianolektioner. Han har redan gjort rätt betydande framsteg. Om han skulle göra samma framsteg i lärandet så kunde man redan vara nöjd men det är något som man inte kommer på det klara med alls. Jag tycker också att det är mycket synd att han inte lär sig något språk. Den Gamla tycker att det är onödigt och så läggs det ena till det andra och jag plågas och oroar mig inför den arma pojkens framtid! Efter att jag nu följt Er vänskapliga råd och utgjutit mitt hjärta måste jag sluta. Jag måste bara tillägga ännu att jag kommer att skriva mera sällan i framtiden. Jag har nämligen hört ett och annat yttrande som tyvärr tvingar mig till det. Med stort beklagande måste jag foga mig i det. Men jag ber Er att inte sluta helt med att skriva på grund av det. Utan jag ber Er att då och då skriva till mig då jag skulle sakna det alltför mycket att inte få meddelanden från Er. Nu farväl och tänk ibland på Er alltid tacksamma och tillgivna väninna
Lilly.
Många hjärtliga hälsningar från de mina.