31.8.1870 LM–Alexandra Mechelin

Sain juuri ystävällisen kirjelmäsi 29. päivältä ja toivon, että sait eilen omat pikaiset rivini 27. päivältä.

Voin kuvitella teidät aivan selvästi silmieni edessä siellä pienissä huoneissa: nuoren rouvan, joka eräänlaisen alakuloisen tyyneyden vallassa mukautuu nykyiseen ikävään tilanteeseen, ja suloisen pikkutytön, joka leikeillään, loruillaan ja sinisten silmien kirkkaalla katseellaan yrittää karkottaa pilvet äitinsä otsalta. Silloin kuvittelen aatoksissani, että voisi sulkea teidät syliini ja kuiskata: nyt rohkeutta, nyt voimaa, terveyden palattua elämässä on taas runsaammin iloa kuin tämän vuoden aikana on ollut!

Elämäntilanteeseemme kaavailtua suurta muutosta voidaan nyt pitää päätettynä. Tapasin henkilökohtaisesti kreivi Armfeltin, joka osoitti minulle niin suurta hyväntahtoisuutta, kohteliaisuutta ja peräti kunnioitusta, että se ylitti runsain määrin sen mitä minulla olisi ollut lupa häneltä odottaa. Hän ei sanonut pelkästään, että: ”kilpailu ei voi oikein tulla kysymykseenkään, jos haluatte viran, sillä tunnemme teidät erittäin hyvin ja olemme jo kauan sitten oppineet arvostamaan ominaisuuksianne”; – vaan keskusteli lisäksi useita tunteja kanssani maamme tärkeimmistä asioista, jolloin esitin varsin pidäkkeettömästi omat poliittiset näkemykseni.

En olisi voinut toivoakaan sopivampaa esittelyä uudelle uralleni, – ja tämän keskustelun jälkeen minulla on kaikki syy toivoa, ettei minun tarvitse jäädä pelkäksi kirjoittavaksi mitättömyydeksi.

Kerron sinulle vierailusta tarkemmin sitten suusanallisesti.

Nimityksen voi kuitenkin esittää keisarille vasta lokakuun alussa, ja siihen asti on viisainta pitää asia salassa, vaikka olisikin hyvä, jos muuttoa voitaisiin ryhtyä valmistelemaan jo nyt.

Olen nyt tehnyt seuraavanlaisia suunnitelmia:

Kun maatalouskokous on saatu päätökseen, seuraa pankkivaliokunnan kokoontuminen, jossa sille valitaan uusi johtokunta. Silloin en tosin voi ilmoittaa erostani mutta pyrin kuitenkin järjestämään asiat siten, että minulle nimitetään varamies, ja anon kuukauden virkavapaata: sen jälkeen järjestän paperini siellä ja eroan pankista syyskuun puolivälissä. Sitten vietän muutaman päivän Puotilassa ja saavun syyskuun 20.–25. päivien tienoilla rakkaideni luo Tukholmaan, missä viivyn noin viikon. Lokakuun alussa, saatuani tiedon nimityksestä, matkustan heti Pietariin hankkimaan asunnon, tapaamaan asianosaisia henkilöitä ja järjestämään itselleni laissa säädetyn kuuden viikon muuttoajan.

Palattuani lähetän höyrylaivalla kaikki huonekalut, jotka ovat menossa Pietariin ja huolehdin kaikista muista järjestelyistä, jotka ovat toteutettavissa ilman sinua, jotta niistä koituisi sinulle mahdollisimman vähän vaivaa. Yritän myös myydä mahdollisimman edullisesti sen osan irtaimistosta, jota ei tarvitse ottaa mukaan Pietarin pieneen majapaikkaan ja joka ei liioin ole tarpeen Puotilassa.

Ja sitten tullaan lokakuun loppuun, jolloin voit kaiketi varmasti palata kotiin. Jos syksy sitten osoittautuu hankalaksi ja myrskyiseksi tai jos sinun ja pikku Celyn terveydentila ei kotiin lähdön hetkellä ole kovin hyvä, tulen siinä tapauksessa hakemaan teidät Tukholmasta, mutta muussa tapauksessa lienee viisainta säästää niistä kuluista.

Kotiin palattuasi vietämme muutaman rauhaisan viikon Puotilassa, ja sen jälkeen alkaa oleskelu vieraassa kaupungissa, jossa toivon läheisen perhe-elämän korjaavan paikan muuten vähäistä viihtyisyyttä.

Sellainen on nyt suunnitelmani, ja sen läheisimpänä valonpilkahduksena pääsen muutaman viikon kuluttua jälleen näkemään sinut ja pikku Celyn ja voin yrittää hieman piristää teitä nykyisessä emigrantin elämässänne.

Viime aikoina olen usein joutunut masentuneen yksinäisyyden tunteen valtaan, ja siksi olen kutsunut niin ikään yksinäisen ystäväni Idestamin asumaan luonani niiden kahden viikon ajan, jotka hän vielä oleskelee kaupungissa. Hän hyväksyi tarjouksen ilomielin ja muutti tänne tänään iltapäivällä.

Mili ja Alma palasivat eilen Nuutajärveltä ja ryhtyvät nyt käymään oppitunneillaan.

Itsepintaiset sateet eivät vielä ole karkottaneet Puotilan vuokralaisia, mutta ikävä kyllä se vaikuttaa haitallisesti runsaisiin viljaseipäisiin, joita ei ole vielä päästy korjaamaan.

Eva pyysi kertomaan Fikenille, että hän lähettää kirjeen seuraavalla höyrylaivalla.

Nyt minun täytyy rientää muihin kirjoitustöihin ja sanon siksi hyvästit tältä erää.

Älkää vilustuko, kun on sateinen sää, vaan lähtekää silloin mieluummin vaunuajelulle, ajatelkaa huolestunutta isäpappaanne, jonka nyt pitää itsekseen murehtia rakkaita tyttösiään. Seuraavalla höyrylaivalla lisää, lupaa