9.8.1871 LM–Alexandra Mechelin

Olisin halunnut kirjoittaa Sinulle oikein mukavan kirjeen pikku Celymme syntymäpäiväksi, – mutta ensinnäkin olen väsynyt, koska kadulta kantautuva melu herätti minut aikaisin enkä saanut kunnolla nukutuksi, – ja toiseksi tämän päivän tukahduttava helle on, yhdessä koti-ikävän kanssa, tuntuvasti laskenut mielialaa, vaikka siihen ei varsinaista syytä olekaan. On luonnollista, että kun tehtävänä on suuret kaupat, toisinaan iskee hienoinen levottomuusfr kunnes kaikki on selvää ja kunnossa.

Porvoon kysymyksessä on tosin jo päästy niin hyviin tuloksiin, että epäonnistuminen lienee tuskin enää mahdollista. Silti vaaditaan vielä melkoisesti huolehtimista ja järjestelemistä, kunnes oma osuuteni siinä on saatu päätökseen.

Kun olin aamulla lähettänyt Eklöfille kaikki asiaa koskevat tarkemmat esitykset, elättelin pientä toivoa, että voisin jo ylihuomenna lähteä paluumatkalle Tukholmaan. Mutta tänään salaneuvos Bernhardilta Berliinistä saapui sähke, jossa hän pyytää minua jäämään tänne sunnuntain yli, koska hän halusi saapua tänne konferenssiin. Sähkötin vastaukseksi, että olisi erityisen toivottavaa, että hän tulisi aiemmin, koska minulle olisi tärkeää päästä kiireesti lähtemään. En silti voi tietenkään lähteä ennen kuin hän on saapunut, etenkin kun minun kannaltani on silti paljon parempi, että hän tulee tänne, kuin että minun täytyisi lähteä Berliiniin, missä riehuu rokko ja missä joka tapauksessa kuluisi enemmän aikaa. Mitä hyötyä hänestä voi olla minulle Porvoon-kaupoissa, sitä en vielä tiedä, mutta pian se varmaan selviää. – Törngren saapui tänne eilen aamulla, ja se, mitä hän oli matkallaan saanut selville, antoi minulle aiheen olla viipymättä matkallani pitempään. – Ensi tiistaina tai keskiviikkona toivon varmasti olevani taas Teidän luonanne Tukholmassa.

Kaiken tämän keskellä ajatukset ovat hyödyntäneet jokaisen liikeasioissa ilmenneen tauon professorikysymyksen pohdiskeluun. Sen tuloksena otin eilen ensimmäisen ratkaisevan askeleen – nimittäin kirjoittamalla Törnqvistille ja pyytämällä häntä järjestämään valiokunnassa minulle virkavapaata joulukuun puoliväliin. Katsoin myös olevani velvollinen ilmoittamaan syyn pyyntööni, ja sellaiseksi ilmoitin haluni tehdä totta pitkään elättelemästäni toiveesta tehdä opinnäyte oikeustieteen tohtorin tutkintoa varten, ja tällä tavoin taas kohentaa tietojani, ennen kuin ne ehättävät vaipua liian syvälle unohduksen mereen. Samalla mainitsin tämän ajankohdan tuntuvan minusta erityisen sopivalta, kun pankilla on Nybomissa käytettävissään hyvä varaedustaja.

Näin ollen nyt on aloitettu ratkaiseva askel elämässä. Kunpa toimisin nyt oikein ja viisaasti! Ihmisen ei ole aina mahdollista arvioida ennalta selkeästi tekojensa seurauksia – samalla kun joillakin luonteilla, muiden muassa minulla, on jo kyllin vaikea löytää omaa kutsumustaan, kun halu ja vaikutteet ja olosuhteiden voima kiskovat ihmistä eri suuntiin. Mutta uskon täysin ja lujasti, että jos onnistun saamaan kyseisen toimen ja hoitamaan sitä hyvin, siinä tapauksessa olen mukana toiminnassa, joka tyydyttää sieluani ja vapauttaa sen levottomuudesta, josta olen nykytilanteessa aika ajoin kärsinyt. Ja toivon myös, että sinunkin on parempi kuin tähän asti, ja että minä, itselleni sopivammassa paikassa, pystyn paremmin toteuttamaan mitä syvimmän toiveeni tehdä sinut onnelliseksi. Niin, rakas Alexandra, parhaat hetket elämässäni ovat niitä, joina näen sinun olevan onnellinen ja tyytyväinen! Tulkoon näitä hetkiä aina vain lukuisampia, ja päinvastaiset saisivat minun puolestani kadota kokonaan! ... Pikku enkeli, joka täyttää viisi, kun saat tämän kirjeen, – hän toki on meille molemmille sellainen ilon ja onnen lähde, että pienemmät tai suuremmat ikävyydet, joilta kukaan ei tässä elämässä voi välttyä, eivät paina mitään sen onnen rinnalla, että meillä on tämä suloinen lapsi. Kiitos, kiltti ystäväni, että olet tehnyt hänestä niin läpeensä kiltin ja kunnollisen lapsen. Jumala suokoon, että saamme pitää hänet, – silloin meidän ei tarvitse pelätä synkkyyttä vanhoilla päivillämme, vaikka meille suotaisiinkin vain tämä yksi pieni taimi. – Anna hänelle minun puolestani muutamia kauniita kukkia syntymäpäivälahjaksi ja kerro hänelle, että juhlin syntymäpäivää hänen kanssaan uudelleen, kun olen saapunut.

Koska minulla on kaikki syy uskoa, että minulta ei kielletä virkavapaata, yritän kirjoittaa kaiken täältä Porvoon herroille niin täydellisesti, että he tämän jälkeen selviytyvät ilman minua eikä minun tarvitse lähteä Tukholmasta ennen kuin saan Teidät mukaani. Ja sitten – no sitten matkustetaan suorinta tietä Puotilaan, jossa meitä toivon mukaan odottaa uutinen hyvästä sadosta, sillä onhan sään Suomessakin täytynyt lopultakin muuttua vähän paremmaksi. –

Mili sanoi kirjoittaneensa Almalle kauan ennen tätä, mutta hän ei ole saanut vastausta. Hänen kirjeensä ei näytä saapuneen perille. Minun pitää kirjoittaa täältä Almalle.

Tiedätkin jo vanhastaan, että Hampuri on pitkästyttävä kaupunki. Olin toissa päivänä heidän Tivoli-teatterissaan, joka oli aika heikko. Tänä iltana olisi tarkoitus mennä Törngrenin kanssa Blankeneseen hengittämään raittiimpaa ilmaa. Huomenna minut on kutsuttu Banckin päivällisille. Muutoin ei juuri teekään mieli huvitella, kun vain kaipaa pääsevänsä livahtamaan täältä mahdollisimman pian. Jos olisit mukana, voisimme käydä kävelyillä ympäri todella kaunista kaupunkia. Nyt näen melkeinpä ainoastaan välttämättömimmät katuosuudet, eikä minua juuri kiinnosta nähdä mitään.

Mutta nyt on aika lopettaa. Luojan kiitos ei kestä viikkoa kauempaa, kun saan taas olla luonasi ja sulkea sinut syliini. Kerro pikku Celylle kaikki, mitä niin hyvin tiedät minun haluavan sanoa hänelle hänen syntymäpäivänään. Toivon että hän antaa ajatuksissaan Isille oikein ruusuisen aamupusun, johon tuhatkertaisen vastauksen sinulle ja hänelle antaa