8–9.2.1866 LM–Torsten Costiander

Svensk text

|1|

25, Rue Royale Saint Honoré.

Käre Torsten,

I förrgår, när jag återkom från mina ärenden fast inställd på att äntligen börja skriva till dig för att tacka för ditt brev av den 16 januari, blev jag behagligt överraskad av att hitta två brev, på vilka jag kände igen din och Roberts handstil. Bland de nyheter Robert nämner finns en som är ganska bedrövlig och oroväckande, i och med att folk är mer och mer övertygade om vår vän Törngrens oundvikliga kollaps. Robert säger sig också ha fått veta att den tredjedelsvårtytt av Nokia som hypotiserats för min fordring på 120 000 mark inte är värd mer än 48 000 mark, vilket för mig skulle innebära en förlust på 72 000. Jag medger att en sådan förlust på intet sätt vore behaglig, – men likväl oroade mig inte Roberts meddelande. Det måste vara något fel i hans uppgifter, för den juridiska värderingen på Nokia (med arrendegårdar) är|2| 40 000 rubel. Även om jag ännu hoppas att den stackars Törngren räddas ur de överhängande farorna av sin vän Wasastjerna, som är garant för största delen av hans skulder, – ska jag likväl skriva till Idestam för att få exakta uppgifter om värdet på Nokias marker. Om man måste utstå en förlust, vilket Robert antar, lönar det sig att vara förberedd på det. Det skulle inte väcka ont blod hos mig.

Jag läste Roberts brev först, utifrån den äldstes rätt. Sedan ditt.

Du kan tro att jag blev överraskad! I själva verket blev jag djupt rörd av denna stora och smickrande plan på att göra mig till huvudstadens borgmästare, även om planen har sin upprinnelse i smått tvivelaktiga källor.

Jag kommer nu ihåg att vår käre ”mineralintendent” i somras förde denna sak på tal. Han ville övertyga mig om att jag skulle bli en utmärkt borgmästare. Jag svarade honom alltid att jag är för ung, att jag har|3| för lite erfarenhet, att jag inte ens har lust att söka platsen, och slutligen att jag kanske inte skulle få en enda röst.

Han har förresten inte varit den ende. När Lagerborg och jag dök på gentlemannen Höckert för att inspirera honom till att söka platsen i fråga vände han attacken mot mig: ”Det är du som skall söka tjensten.sv

Själv har jag lite tänkt att om platsen blir ledig om tre eller fem år, och om jag då inte är inne på ett bättre spår, skulle jag gärna bli Helsingfors borgmästare. Att nu söka denna svåra och vanskliga plats har jag inte övervägt för ett ögonblick.

För slutligen bör man inte förbise de tuffa aspekterna av frågan. Platsen är en av de svåraste att fylla. Det förekommer så mycket missbruk och uppryckande, så många reformer att göra, så många intressen att attackera och så många andra att sköta, att det är omöjligt att inte skaffa sig en hop med fiender när man fyller sin uppgift. Och sedan den politiska sidan: det är|4| alltid till borgmästaren som våra ”statsmän” vänder sig när de antingen vill frammana eller anmärka på vilken som helst opinionsyttring; av detta följer extremt vanskliga förhandlingar eller våldsamma strider.

För att lyckas måste man först känna till hela den kommunala lagstiftningen, – vilket för mig inte är alltför svårt, – alla magistratets ”seder och bruk” – och få med sig personer med något slags inflytande såväl som deras tendenser, – vilket tar mycket tid och möda i anspråk, men vilket ändå inte är omöjligt. Sedan behövs lite vältaligthet, lite övertalningsförmåga, att ge tyngd åt sin åsikt – och det är kanske här min svagaste punkt hittas. – Man bör slutligen åtnjuta en stor aktning för att inte för varje steg stöta på hinder.

Jag säger dig uppriktigt: om Helsingfors borgarskap lade sina röster på mig skulle jag bli tvungen att se det som ett bevis på en komplett brist på män, kapabla|5| att fylla denna plats som dag för dag blir viktigare. Men jag vet också att man är i stort bryderi inför inkommande val. Det är faktiskt extremt svårt att hitta en person som kan leva upp till kraven på detta jobb.

Det är anledningen till att jag anser det möjligt att Spåres brev verkligen har tillkommit på herr Walléens inrådan. Vad gäller de motiv som kan ha lett in den nämnda guvernören på denna plan antar jag att han kanske i en så ung borgmästare, som därtill har sitt inval att tacka honom, hoppas finna en lättstyrd person som med förtjusning genomför herr guvernörens planer.

Hur det än är, – och för att komma till ”punkt:

Intresserad av en aktivitet så rik på initiativ, och som kan vara av en så stor allmän nytta, – ägande smått de|6| nödvändiga insikterna i administrativ och finansiell rätt, – för ambitiös för att inte föredra en plats fylld av svårigheter, och kanske till och med fara, men som kan ge anseende – åt min obetydliga person och åt de långsamma avancemangsmöjligheterna i senaten, – vore jag kanske benägen att söka platsen i fråga, om jag lyckas bli mer än tillräckligt inspirerad – och om jag erhåller underrättelser som försäkrar mig om en säker seger.

Av två möjligheter är den ena att jag lyckas i denna roll – vilket skulle förära mig en snabb och anseenderik karriär – eller så skulle jag inte förmå fylla den som man borde, – och mig skulle endast återstå att avsäga mig all politisk karriär och dra mig tillbaka till universitetet. Jag tackar dig för att ha rest till Helsingfors för att sondera situationen och se hur mycket realitet det låg i|7| Spåres meddelande. Jag väntar med viss otålighet på brevet som bättre ska ge mig en uppfattning om var vi står. Om du av en händelse än en gång åker till Helsingfors ber jag dig att diskutera denna fråga med Lagerborg, som ingående borde känna till opinionen bland borgarskapet – och vilka chanserna är för herr Höckerts kandidatur, som såvitt jag tror kommer att vara den farligaste rivalen.

För några dagar sedan mottog jag ett brev av Forselles, som meddelar att han ännu inte kunnat sända dig summan som du för min del betalade till Sparbanken i Borgå, – i och med att Törngren ännu inte betalat sin ränta. Eftersom jag för tillfället inte har andra tillgängliga medel, och din ekonomiska situation kanske också är lite ”ansträngd”, sänder jag med ett papper, vilket du tillsammans med en växel kan visa upp vid|8| Föreningsbankens disk för att ta ut den summa som du kan behöva. Om det inte stör dig ber jag dig trassera hela beloppet och sända allt överskott till Robert. Beträffande Adus och systrarnas behov har jag ordnat så att de tillgodoses inom slutet av denna månad. – Jag bör kanske säga att en acceptsv, lovad i skrift är lika mycket värd som om det hade antecknats på själva växeln. Det är självklart att jag betalar växeln nästa sommar.

Inte många dagar efter att jag mottog ditt första brev skrev jag till Robert beträffande Adu. Eftersom jag ännu i dag kommer att behandla ämnet när jag svarar på de senaste breven från Robert och Adu hoppas jag att du inte här förväntar dig en upprepning av alla dessa oangenäma saker. Jag vill bara innerligt tacka dig för den faderliga vänskap du visat min stackars Adu och för alla åtgärder du vidtagit. Jag hoppas att han är tacksam för det – åtminstone på sikt.

|9|

P.S. Innan jag tillsluter mitt brev, som vid genomläsningen ter sig förskräckligt råddigt, vill jag ännu tillägga att mitt beslut att sända fullmakten till Forselles ännu inte är orubbligt: jag vill tänka efter i två dagar innan jag gör det, – kanske får jag under tiden ännu upplysningar från Helsingfors. – Jag ska i morgon skriva min tredje artikel ”pariserlif” och jag bifogar några ord till Lagerborg i försändelsen. Jag ska försöka göra ”IV” till en briljant artikel om Paris kommunala organsiation och finanser och jag gör det så att den införs i Helsingfors Dagblad den 28 eller 29 mars. Det är mitt sätt att intrigera. Tacka Sackléen för intresset han visat mig. – Anledningen till att Lagerborg är lite inaktiv för min del är att han alltid har försökt övertyga Höckert att söka platsen som borgmästare.

Om du än en gång åker till Helsingfors ber jag dig hjälpa Forselles att skriva min ansökan, för jag har inte tillräckligt med förtroende för hans logik och stil.

Varför måste det vara så svårt att veta vad som är det rätta, det förnuftiga, det gynnsamma? – Jag hoppas att denna kris snart är över!

Din

Leo M

|10|

Den 9 februari. I går hindrades jag från att avsluta mitt brev av att Montgomery kom och ville att jag skulle följa med honom på en konferens.

När jag i dag läser igenom det jag skrev i går ser jag att man borde göra om hela brevet, så dåligt skrivet är det. Men jag avstår, med tanke på hur dyrbar tiden är. Jag bör emellertid uttrycka mig klarare om affären jag föreslår. Faktum är att enligt de åtgärder jag vidtagit borde Forselles före slutet av denna månad kunna sända dig de 420 mark som jag är skyldig dig för räntan i Borgå, – och till Robert i mars månad tusen eller 1 500 mark. Men eftersom jag inte exakt kan säga när dessa försändelser kunde ske, och för att bespara dig och Robert från alla finansiella olägenheter, – sänder jag nu med pappret som jag nämnde. Det är upp till dig att använda det som du vill, för|11| hela summan eller bara en del eller inte alls. Du kan inte förställa dig hur svårt det är att härifrån leda de nödvändiga arrangemangen för mina affärer, när en sak är beroende av en annan och jag inte alltid i tid får de upplysningar jag behöver. Man får således ursäkta mig om det händer sig att jag inte är exakt.

Jag har inget märkvärdigt att tillägga. Du kommer emellanåt hitta kåserier i Helsingfors Dagblad, som kanske intresserar dig; jag ska i dag skriva nummer II. som blir mindre fånig än I.

Jag har träffat herr Édouard Laboulaye, som var mycket älskvärd och bjöd in mig varje måndag. I allmänhet är fransmännen mycket artiga mot utlänningar – åtminstone inom den akademiska världen. Vi går sällan ut om kvällarna, eftersom Alexandra måste vara aktsam med sin hälsa och inte trötta ut sig för mycket. – Vi gick emellertid på Pattis första|12| föreställning, som inte alls motsvarade vad jag väntade mig av henne; – sedan har vi sett Lion amoureux, av Ponsard, en pjäs fylld av manlig skönhet och patriotisk anda ...

Det är dags att sluta.

Jag tackar dig för omsorgen du hade om Mili under resan. – Jag ska försöka hitta en bra och vacker bordsduk.

Jag sänder varma hälsningar från min lilla fru och undertecknar din

bror och vän

L Mechelin

Hälsningar till Åkerman, Brandt med flera.

Finsk text

Rue Royale S:t Honoré 25

Rakas Torsten,

Palatessani toissapäivänä asioiltani lujasti päättäneenä lopultakin kirjoittaa Sinulle kiittääkseni 16. tammikuuta päivätystä kirjeestäsi, koin miellyttävän yllätyksen kun oli tullut kaksi kirjettä, joista tunnistin Sinun ja Robertin käsialat. Robertin kertomista uutisista yksi on melko ahdistava ja huolestuttava eli se, että ihmiset ovat yhä vakuuttuneempia ystävämme Törngrenin väistämättömästä alamäestä. Robert kertoo kuulleensa myös aivan varman tiedon, että Nokian kolmasosan, joka pantattiin minun vaatimuksestani 120 000 markasta, arvo on enää 48 000 markkaa, mikä tarkoittaisi minulle 72 000:n tappiota. Myönnettäköön ettei sellainen tappio olisi mitenkään miellyttävä, mutta ei Robertin ilmoitus minua kuitenkaan huolestuttanut.

Hänen tiedoissaan on oltava jokin virhe, sillä Nokian juridinen arvo (vuokratiluksineen) on 40 000 ruplaa. Vaikka yhä toivonkin, että Törngren-poloinen pelastuu uhkaavilta vaaroilta ystävänsä Wasastjernan avulla, joka on takaajana suurimmalle osalle hänen veloistaan, kirjoitan kuitenkin Idestamille saadakseni tarkat tiedot Nokian maaomistusten arvosta. Jos tappio on kärsittävä, kuten Robert otaksuu, on parempi varautua siihen ennakolta. Se ei herättäisi minussa pahaa verta.

Luin ensin Robertin kirjeen, esikoisen oikeuden mukaan. Sitten Sinun. Ja kylläpä yllätyin! Itse asiassa tämä suurellinen ja imarteleva hanke, että minusta tehtäisiin pääkaupungin pormestari, aiheutti minulle varsin suuren mielenliikutuksen, joskin hanke juontuukin hiukan epäilyttävistä lähteistä.

Muistan nyt, että armas ”mineraali-intendenttimme” otti asian puheeksi kanssani viime kesänä. Hän halusi osoittaa minulle että olisin erinomainen pormestari. Vastasin hänelle aina, että olen liian nuori, että minulla on liian vähän kokemusta, etten ole edes halukas hakemaan paikkaa ja lopuksi etten ehkä saisi kuin yhden äänen. Hän ei sitä paitsi ollut ainoa. Kun kävimme Lagerborgin kanssa herrasmies Höckertin kimppuun innostaaksemme häntä hakemaan kyseistä paikkaa, hän käänsikin kimppuunkäymisen minuun: ”Sinunhan sitä virkaa pitää hakea.sv

Itse puolestani ajattelin jotenkin niin, että mikäli paikka tulee auki kolmen tai viiden vuoden kuluttua ja mikäli en silloin ole paremmalla urapolulla, voisin mielelläni ruvetakin Helsingin pormestariksi. Tämän vaikean ja kiperän paikan hakemista tässä vaiheessa en ollut harkinnut hetkeäkään. Asian rankkoja puolia ei nimittäin pidä jättää huomiotta. Paikka on hankalimpia täytettäviä. On niin paljon väärinkäytöksiä ja kitkettävää, niin paljon uudistuksia tehtävänä, niin paljon intressejä torjuttavana ja yhtä monia ajettavana, että on mahdotonta ettei hankkisi koko joukkoa vihamiehiä täyttäessään velvollisuuttaan. Ja sitten se poliittinen puoli: ”valtiomiehemme” kääntyvät aina pormestarin puoleen halutessaan joko yllyttää tai tukahduttaa minkä tahansa mielipiteenilmaisun; tästä seuraa äärimmäisen kiperiä neuvotteluja tai väkivaltaisia kiistoja.

Onnistuakseen on ensiksikin tunnettava hyvin koko kunnallislainsäädäntö – mikä ei minulle ole liian vaikeaa –, kaikki maistraatin tavat ja käytännöt, ja saada puolelleen henkilöitä, joilla on jotain vaikutusvaltaa samoin kuin näiden pyrkimykset. Tämä taas vie paljon aikaa ja vaivaa muttei ole kuitenkaan mahdotonta. Lisäksi on oltava hiukan kaunopuheisuutta, suostuttelutaitoa, tuotava esiin omaa näkemystään – ja tämä on ehkäpä se puoli, jossa olen kyvyttömin. Lopuksi on nautittava suurta kunnioitusta, jotta ei kohtaa esteitä joka askelella.

Tunnustan rehellisesti: jos Helsingin porvaristo antaisi minulle äänensä, minun olisi pidettävä sitä ilmeisenä osoituksena siitä, ettei vain kertakaikkiaan ole miehiä, jotka kykenisivät täyttämään tämän paikan, josta tulee päivä päivältä tärkeämpi. Tiedän kuitenkin myös, että tulevien vaalien alla on kovasti hämmennystä. On tosiaankin äärimmäisen vaikea löytää henkilöä, joka voisi vastata tämän työn vaatimuksiin. Siksi pidän mahdollisena, että Spåren kirjeen takana onkin todellisuudessa Walléen. Mitä tulee syihin, jotka ovat voineet ajaa mainitun kuvernöörin tähän hankkeeseen, oletan että hän toivoo saavansa näin nuoresta pormestarista, jonka on lisäksi kiittäminen häntä valinnastaan, helposti johdateltavan henkilön, joka mielellään toteuttaa herra kuvernöörin hankkeita. Miten sitten onkin, ja päästäkseni ”loppupäätelmään”: olen kiinnostunut toiminnasta, johon kuuluu niin paljon aloitteita ja josta voi olla niin suurta julkista hyötyä – ja onhan minulla hiukan sitä vaadittavaa tuntemusta hallinto- ja rahoitusoikeudesta –, liian kunnianhimoinen ollakseni laittamatta etusijalle paikkaa, joka on täynnä vaikeuksia ja jopa vaaroja, mutta josta voi saada mainetta omassa vähäpätöisessä asemassani ja hitaassa etenemisessäni senaatissa, olisin kenties taipuvainen hakemaan kyseistä paikkaa, jos onnistun innostumaan enemmän kuin riittävästi ja jos saan tietoja, jotka osoittavat, että voitto olisi varma.

Kahdesta mahdollisuudesta toinen on, että onnistuisin tässä tehtävässä – mikä soisi minulle nopean ja maineikkaan uran – tai en pystyisi hoitamaan sitä niin kuin pitäisi eikä minulle jäisi muuta vaihtoehtoa kuin luopua poliittisesta urasta ja vetäytyä takaisin yliopiston huomaan. Kiitän Sinua että teit matkan Helsinkiin luodataksesi tilannetta ja nähdäksesi, minkä verran realismia Spåren tiedoissa oli. Ja odotan tietyllä kärsimättömyydellä kirjettä, josta saan tietää tarkemmin missä mennään. Jos sattumoisin olet menossa Helsinkiin, pyydän että keskustelet asiasta Lagerborgin kanssa, jonka pitäisi tuntea perinpohjin näkemykset porvariston keskuudessa ja Höckertin ehdokasmahdollisuudet – hänhän uskoakseni olisi vaarallisin kilpailija.

Sain joitakin päiviä sitten kirjeen Forsellesilta, joka kertoi ettei ole vielä voinut lähettää Sinulle sitä summaa, jonka maksoit puolestani Borgå Sparbankeniin – Törngren kun ei ole vielä maksanut vuokraansa. Koska minulla ei tällä hetkellä ole muita varoja käytössäni ja oma taloudellinen tilanteesi on ehkä hiukan ”kireä”, lähetän tässä mukana paperin, jonka voit esittää Föreningsbankenin tiskillä yhdessä vekselin kanssa, ja saat siten sen summan jota saatat tarvita. Mikäli se ei ole häiriöksi, pyydän että nostat koko summan ja lähetät Robertille kaiken ylijäävän. Mitä tulee Adun ja sisarten tarpeisiin, olen järjestänyt niin, että ne täytetään ennen tämän kuun loppua. On ehkä syytä todeta, että kirjallisesti luvattu vekselin hyväksyminen on samanarvoinen kuin jos se olisi merkitty itse vekseliin. On sanomattakin selvää, että maksan vekselin kesällä.

Muutama päivä sen jälkeen kun olin saanut ensimmäisen kirjeesi kirjoitin Robertille Adun asioita koskien. Koska käsittelen niitä vielä tänään vastatessani Robertin ja Adun viime kirjeisiin, toivon ettet vaadi minua tässä toistamaan näitä epämiellyttäviä asioita. Haluan vain kiittää koko sydämestäni siitä isällisestä ystävällisyydestä, jota olet osoittanut Adu-raukkaani kohtaan, ja kaikista tekemistäsi toimenpiteistä. Toivon että hän on niistä kiitollinen – ainakin ajan mittaan.

Lopettaessani kirjeeni, jonka huomaan olevan hirvittävän sekava luettuani sen läpi, haluan lisätä vielä että päätökseni lähettää valtakirja Forsellesille ei ole vielä kiveen hakattu: haluan harkita pari päivää ennen kuin teen sen – ehkäpä saan odottaessani vielä uutisia Helsingistä.

Kirjoitan huomenna kolmannen pariserlif-artikkelini ja lisään lähettäessäni sen muutaman sanan Lagerborgille. Yritän tehdä osasta IV loistavan artikkelin Pariisin kaupunkirakenteesta ja finansseista ja toimin niin, että se sisällytetään 28. tai 29. maaliskuun Helsingfors Dagbladiin. Tämä on minun vehkeilymenetelmäni. Kiitä Sackléenia puolestani hänen niin ystävällisesti minua kohtaan osoittamastaan kiinnostuksesta. Syy, miksi Lagerborg on minun osaltani hiukan epäaktiivinen, on että hän on aina yrittänyt suostutella Höckertiä hakemaan pormestarinpaikkaa.

Jos käyt vielä Helsingissä, pyydän että autat Forsellesia hakemukseni kirjoittamisessa, sillä en luota tarpeeksi hänen logiikkaansa ja tyyliinsä. Miksi sen täytyykin olla niin vaikeaa tietää, mikä on oikein, järkevää, kannattavaa? Toivon että tämä kriisi on pian ohi!

Sinun

Leo M

9. helmikuuta. Olin eilen estynyt kirjoittamasta loppuun kirjeeni Montgomeryn tulon takia; hän halusi mennä kanssani erääseen kokoukseen. Käydessäni tänään läpi mitä kirjoitin eilen huomaan, että kannattaisi kirjoittaa koko kirje uudelleen, niin kehnosti se on kirjoitettu. Luovun kuitenkin siitä, sillä aika on kallista. Minun on kuitenkin ilmaistava selvemmin mielipiteeni asiasta, jota Sinulle ehdotan. Tosiasia on, että tekemieni järjestelyjen jälkeen Forsellesin pitäisi pystyä lähettämään Sinulle ennen kuun loppua ne 420 markkaa, jotka olen velkaa Porvoon vuokrasta – ja Robertille maaliskuussa tuhat tai 1 500 markkaa. Mutta koska en pysty sanomaan tarkkaa aikaa, milloin nämä lähetykset voitaisiin toimeenpanna, ja säästääkseni teiltä, Sinulta ja Robertilta, kaikki talousharmit, laitan Sinulle nyt tulemaan sen paperin josta mainitsin. On Sinun päätettävissäsi käyttää se kuten haluat, koko summan edestä vai vain osaksi vai ei lainkaan. Et voi kuvitellakaan, kuinka vaikea minun on täältä käsin hoitaa asioideni välttämättömiä järjestelyjä, kun yksi asia riippuu toisesta enkä aina saa ajoissa tarvitsemiani tietoja. Minulle on siten suotava anteeksi, jos en onnistu olemaan täsmällinen.

Minulla ei ole mitään erityistä lisättävää. Löydät toisinaan Helsingfors Dagbladista pakinoita, jotka saattavat kiinnostaa Sinua; aion kirjoittaa tänään numeron II, josta tulee vähemmän typerä kuin I:stä.

Olen tutustunut Édouard Laboulayeen, joka oli hyvin rakastettava ja kutsui minut kylään joka maanantaiksi. Yleisesti ottaen ranskalaiset ovat hyvin kohteliaita ulkomaalaisia kohtaan – ainakin oppineiden maailmassa. Emme käy usein ulkona iltaisin, koska Alexandran on pidettävä tarkkaa huolta terveydestään eikä hän saa väsyttää itseään liikaa. Olimme kuitenkin Pattin ensimmäisessä esityksessä, joka ei vastannut sitä mitä häneltä odotin; sitten näimme Ponsardin Lion amoureuxin, kappale täynnä miehistä kauneutta ja patrioottista intoa…

On aika lopettaa. Kiitos huolenpidosta Miliä kohtaan matkan aikana. Yritän löytää jonkin hyvän ja kauniin pöytäliinan. Lähetän lämpimät terveiset pikku rouvaltani ja allekirjoitan

veljesi ja ystäväsi

L Mechelin

Terveiset Åkermanille, Brandtille ynnä muille

Original (transkription)

|1|

25, Rue Royale S:t Honoré.

Cher Torsten,

Avanthier, en revenant de mes
courses, fermement resolu de commencer enfin
à t’ecrire pour te remercier de ta lettre du
16 Janvier, j’ai été agréablement surpris par
l’arrivée de deux lettres sur lesquelles je reconnus
ton écriture et celle de Robert. Parmi les nou-
velles, que me raconte Robert, il y a une assez
affligeant et inquietante, savoir que le public
est de plus en plus convaincu de la chute iné-
vitable de notre ami Törngren. Robert dit avoir
appris aussi, comme tout-à-fait sur, que la tieresvårtytt de
Nokia, hypotisée pour ma créance de 120 000
marks, ne vaut pas plus de 48 000 mks, ce qui
constituerait pour moi une perte de 72 000. J’avoue
qu’une telle perte ne me serait nullement agréable,
– mais pourtant jestruket la communication de Robert
ne m’a pas inquiété. Il doit y avoir quelque
méprise dans ses renseignements, car l’appréciation
judiciaire de Nokia (avec les fermes en dépendantes) est
|2| de 40 000 roubles. Quoiqu’espérant encore que
le pauvre Törngren sera sauvé des dangers im-
minents par son ami Wasastjerna, qui est
garant de la plupart de ses dettes, – j’écrirai
pourtant à Idestam, pour avoir des renseigne-
ments exactes concernant la valeurtillagt des terres de Nokia.
S’il faut subir la perte, comme le suppose Robert,
mieux vaut, y être préparé d’avance. Je n’en
aurai point de mauvais sang.

C’est la lettre de Robert que j’ai lue la
première, suivant le droit d’aînesse. Puis la
tienne.

Eh, voilà, que j’ai été surpris! En vérité ce
projet grandiose et flatteur, de me faire créer
maire de la capitale m’a causé une émotion
assez vive, quoique provenant (à projet) de sources
un peu douteuses.

Je me souviens maintenant que notre cher
”intendant minéral” m’a tenu, l’été dernier,
des propos sur ce sujet. Il voulait me prouver
que je ferais un excellent bourgomètre. Je lui ais
toujours répondu, que je suis trop jeune, que j’ai
|3| trop peu d’expérience, que je n’ai pas même envie
de solliciter la place et astruket qu’enfin, je n’obtien-
drais peut être pas une seule voix.

Du reste il n’a pas été le seul. Quand nous avons,
Lagerborg et moi, attaqué le gentilhomme d’Höckert,
pour lui inspirer l’idée de solliciter la place en
question, il a tourné l’attaque vers moi. ”Det
är du som skall söka tjensten.”

Quant à moi-même, j’ai un peu pensé, que
si la place devient vacante après trois ou
cinq ans, et si je ne suis pas alors sur une
meilleure voie, – je voudrais volontiers devenir
bourgomètre de Helsingfors. La solliciter maintenant,
cette place difficile et délicate, je n’y avais pas
songé un moment.

Car, enfin, il ne fait pas se cacher les rudes
cotés de la question. La place est des plus diffi-
ciles à remplir. Il y a tant d’abus et exstirpersvårtytt,
tant de réformes à faire, tant d’interêts à attaquer
et tant d’autres à ménager, qu’il est impossible
qu’on n’acquérire une foule d’ennemis, en remplis-
sant son devoir. Et puis le coté politique: c’est
|4| toujours au bourgomètre que s’adressent nos ”hommes
d’état” quand ils veulent outillagt provoquer ou réprimer
une manifestation d’opinion quelconque; de là des
pourparlers extrêmement délicats ou des luttes
violentes.

Pour réussir, il faut, d’abord, bien connaître
toute la législation communale, – ce qui n’est pas
trop difficile pour moi, – toutes les ”usences” et pra-
tiques du magistrat – et tanter les personnes de quelque
influence ainsi que leurs tendances, – ce qui cou-
tera beaucoup de temps et de peine, pour y parvenir,
mais cetillagt qui pourtant n’est pas impossible. Puis, il
faut avoir un peu d’éloquance, un peu de talent
de persuader, de faire prévaloir son opinion
– et c’est là peut-être le coté qui me trouve le
moins incapable. – Il faut enfin jouir d’une
grande considération pour ne pas trouver des
obstacles sur chaque pas.

Je te l’avoue franchement: si la bourgeoisie
de Hfors portait sur moi ses voix, – je
devrais le regarder comme la preuve évi-
dente d’un manque complet d’hommes, capables
|5| à remplir cette place qui devient de jour en
jour plus importante. Mais je sais aussi
qu’on est dans un grand embarras, pour la
prochaine élection. Il est en effet extrémement
difficile de trouver un personne qui puisse
faire face aux éxigences de cet emploi.

Voilà pourquoi je le regarde comme
possible que la lettre de Spåre ait été, en effet,
inspirée de Mr Walléen. Quant aux motifs
qui ont pu diriger le dit préfet sur ce projet,
je suppose, qu’il espère peut être trouver
dans un si jeune bourgomètre, qui encore lui
devrait son élection, un personnage facile à
conduire et enchanté de faire réaliser les
projets de Mr le préfet.

Quoiqu’il en soit, – et pour venir à la
”finale”:

Intéressé d’une activité aussi riche en ini-
tiatives, et qui peut être d’une si grande
utilité publique, – possédant un peu les
|6| connaissances en droit administratifs et financiers
nécéssaires, – trop ambitieux pour ne pas
préférer une place pleine de difficultés,
et de dangers même, mais qui peut donner
de la gloire, – à ma position insignifiante
et au lenttillagt avancement du Sénat, – je serais peut-
être porté à solliciter la place en question,
si je parviens à m’inspirer plus de suf-
fisance
svårtytt – et si je reçois des nouvelles
me prouvant que la victoire serait sûre.

Des deux chances l’une ou je reussirais
dans cette fonction – et cela me vaudrait
une carrière rapide et glorieuse – ou je
ne pourrais pas la ramplir comme il faut. –
et je n’aurais qu’à renoncer à toute carrière
politique et me retirer au sein de l’université.
Je te remercie d’avoir entrepris un voyage
à Hfors pour sonder la situation et voir
combien il y ait de la réalité dans les
|7| communications de Spåre. Et j’attends avec
une certaine impatience la lettre qui me fera
mieux savoi où nous en sommes. Si, par
hasard, tu allais encore à Hfors, je te prie
de discuter cette question avec Lagerborg, qui
doit connaitre au fond les opinions parmi
la bourgeoisie – et les chances de la candi-
dature de Mr Höckert, qui serait, à ce que je
crois, le plus dangereux des rivaux.

Il y a quelques jours j’ai reçu une lettre
de Forselles, qui m’annonce qu’il n’a pas
encore pu t’envoyer le montantstruket la somme
que tu as payé pour moi à la caisse d’É-
pargnes de Borgå, – Törngren n’ayant pas
encore payé sa rente. Comme je n’ai pas
pour le moment d’autres fonds disponibles,
et que ta situation financière est peut être
aussi un peu ”tendu”, je t’envoie ci-inclus
un papier, lequel présenté au contoirsvårtytt de |8| Föreningsbanken avec une lettre de changetillagt, te fera obtenir la somme
dont tu peux avoir besoin. S’iltillagt [...]oläslig/saknad text ne te
dérange pas, je te prie de trasser toute la
somme et d’envoyer à Robert tout le superflu.
Quant aux besoins de Adu et des soeurs, j’ai
arrangé de sortes qu’ils seront contentés avant
la fin de ce mois. – Je dois peut être dire
qu’un ”accept”, promis par écrit, vaut autant
que s’il est signé sur la lettre de change elle même.
Il va sans dire que c’est moi qui paierai la lettre en été.

Peu de jours après avoir reçu ta première
lettre, j’ai écris à Robert concernant les
affaires d’Adu. Comme je les feraistruket traiteraitillagt encore
aujourd’hui, en répondant aux dernières
lettres de Robert et d’Adu, j’espère que
tu n’exiges pas de moi la répétition, ici,
de ces choses peu agréables. je veux
seulement, te remercier sincèrement de
l’amitié paternelle que tu as montrée pour
mon pauvre Adu, et pour toutes ces démarches
que tu as faites. J’éspère qu’il en sera
reconnaissant – au moins plus tard.

|9|

P. S. En cachetant ma lettre, que je trouve
abominablement confus en la relisant, je veux
encore ajouter, que ma décision d’envoyer le
plein-pouvoir à Forselles n’est pas encore
inébranlable: je veux réfléchir deux jours
avant de le faire, – peut être aurai-je, en attendant,
encore des nouvelles de Hfors. – J’écrirai demain
mon troisième article ”pariserlif” et jestrukettillagtajouterai, en
l’expédiant, quelques mots à Lagerborg. – Je tacherai
de faire du ”IV” un brillant article sur l’organi-
sation communale et les finances de Paris et je ferai
de sorte qu’il soit inseré au Dagblad le 28 ou 29 Mars.
C’est ma méthode d’intriguer. Remercie Sackleen,
de ma part, de l’intéret qu’il a bien voulu me témoigner.
– La raison pourquoi Lagerborg est un peu inactif
pour mon compte, c’est que c’est lui qui a toujours
taché à persuader Höckert de solliciter la place de
bourgomestre.

Si tu vas encore à Hfors je te prie d’aider
Forselles à écrire ma sollicitation, car je n’ai
pas assez de confiance en sa logique et entillagt son style.

Pourquoi doit-il être si difficile de savoirtillagt ce qui est
le juste, le prudent l’avantageux? – Je désire
que cette crise soit bientôt passée!

Ton

Leo M

|10|

Le 9. Févr. J’ai été empêché de finir hier ma
lettre, par l’arrivée de Montgomery, qui
voulait aller avec moi à une conférence.

En parcourant aujourd’hui ce que j’ai écrit
hier, je vois qu’il y aurait raison de refaire
toute la lettre, tant elle est mal écrite. Mais
j’y renonce, considérant la valeur du temps.
Je dois pourtant m’exprimer plus claire-
ment sur l’affaire que je te propose. Le
fait est, que, d’après les arrangements que j’ai
pris Forselles devrait pouvoir t’envoyer
avant la fin de ce mois les 420 marks que
je te dois pour la rente de Borgå, – et à Robert,
au mois de Mars mille ou 1 500 marks. Mais,
parceque je ne peux pas préciser les temps
où ces envois pourront avoir lieu, et pour
vous épargner, à toi et à Robert, tout désa-
gréments financiers, – je te remets maintenant
le papier dont j’ai fait mention. Il dépendra
de toi de l’employer comme tu le veux, pour |11| toute la somme ou pour une partie seulement ou pas du touttillagt.
Tu ne peux t’imaginer combien il m’est
difficile de diriger d’ici les arrangments
nécessaires pour mes affaires, quand une
chosesstruket dépend d’une autre et que je ne
reçois pas toujours à tempstillagt les renseignements dont
j’ai besoin. Il faut donc qu’on me le
pardonne, s’il m’arrive de n’être pas exact.

Je n’ai rien d’éxtraordinaire à ajouter.
Tu trouveras quelquefois dans le Dagblad
des récits, qui t’intéresseront peut-être; je
vais écrir aujourd’hui le nro II. qui sera
moins bête que le I.

J’ai fait la connaissance de Mr Ed.
Laboulaye, qui a été très aimable et m’a
invité pour tous les lundis. En général
les français sont très polis pour les étrangers
– au moins dans le monde des savants.
Nous ne sortons pas souvant les soirs,
parceque Alexandra doit bien soigner sa santé et ne pas trop se fatiguer. – Nous
avons assisté, pourtant, à la première représen-
|12| tation de la Patti, qui n’a pas répondu
à ce que j’attendais d’elle; – puis nous
avons vu le Lion amoureux, de Ponsard,
pièce, pleine de beautés viriles et d’élan
patriotique ...

Il est temps de finir.

Je te remercie des soins que tu as eus
pour Mili pendant le voyage. – Je tâcherai
de trouver une bonne et belle couverture
de table.

En te remettant les salutations sincères de
ma petite femme, je signe ton

frère et ami

L Mechelin

Helsningar till Åkerman, Brandt etc

Dokumentet i faksimil