1849 Avsked från min hemtrakt
Finsk text
Kotoa lähtö
[...]oläslig/saknad texthyvästi jääkää, seudut nuoruuden!
[...]oläslig/saknad textttanut on viimein eron hetki
[...]oläslig/saknad text; aatoksistain erkane te ette,
[...]oläslig/saknad textte, toverini iloiset!
[...]oläslig/saknad textNyt toisaalle vie täältä tieni,
mutta ajattelen teitä siellä,
ootte lähde tuskan tämän,
iloisimmat hetket kanssanne mä vietin
ja rauhaisimmat myöskin!
Syleillä mun sallikaa,
te paikat rakkahimmat,
kaikki huvitukset kadonneet
kuin vanhukset, ja hautaan vajonneet –
vaan siihen kyyneleeni loppukoot,
ja jääkööt ahdistus ja tuska.
Kun joskus vielä tulen takaisin,
niin vuoksi ilon entisen
minut nähkää toverina koulun sekä leikkien.
Leopold Mechelin, kolmas marraskuuta 1849
Original (transkription)
|1|
Abschied von meiner Heimath.
[...]oläslig/saknad textlebet wohl, ihr jugendlichen Stellen!
[...]oläslig/saknad textwohl! ich muß nun von Euch weg
[...]oläslig/saknad text; meine Gedanken werden nie von Euch
[...]oläslig/saknad textEuch ihr fröhlichen Gesellen scheiden!
[...]oläslig/saknad textIch soll nun einen andern Weg
Betreten; davon, will ich an Euch
An Euch ihr Quellen meines Schmerz’s gedenken
Bei Euch hab’ ich die fröhlichsten meiner Stunden
Genoßen; ihr Triftenstruket mit der Friede Ruh’!
O, laßt mich euch umarmen all’ zusammen
Ihr unaussprechelich geliebten Räume
Ihr unzähl’ge Freuden, die jetzt verschwunden
Sind, wie der Greis der in das Grab geeilt. –
Doch meine Trähnen sollen dort ein Ende finden
Die einz’gen Quellen meines stillen Schmerz’s
Und wenn ich einstmals wiederkehre,
O! so denkt an michstruket erkennttillagt in mir der alte Freuden
Den Gespielen und den Schulenkameraden
Leopold Mechelin, den 3tten Nove.
1849.
Avsked från min hemtrakt
[...]oläslig/saknad textfarväl, era ungdomliga platser!
[...]oläslig/saknad textväl! Jag måste lämna er nu
[...]oläslig/saknad text; mina tankar kommer aldrig skiljas från Er
[...]oläslig/saknad textEr, era glada kamrater!
[...]oläslig/saknad textNu skall jag beträda en annan väg;
Därifrån vill jag tänka på Er
På Er, min smärtas källor
Hos Er har jag njutit mina gladaste stunder;
Med fridens ro!
O, låt mig omfamna er allesammans
Era outsägligt älskade rum
Era otaliga nöjen, som nu försvunnit,
Som gamlingen som ilat in i graven. –
Men där skall mina tårar ta slut
Min tysta smärtas enda källor
Och då jag någon gång återvänder,
O! Så se i mig för den gamla glädjens skull
Lekkamraten och skolkamraten
Leopold Mechelin, den tredje november
1849.