4.7.1865 LM–Alexandra Mechelin

Niin kaukana olen siis nyt omasta tyttösestäni, etten voi tänään millään lähestyä sinua muutoin kuin kirjallisesti. Tietoisuus tästä tuntuisi minusta oikein masentavalta, ellen voisi varmasti odottaa muutaman päivän kuluttua näkeväni sinut jälleen ja painavani sinut sydäntäni vasten ..........

Matka sujui oikein hyvin, ja sitä suosi mitä kaunein sää. Laivalla oli myös juttuseuraa, – mutta minä olin, Viipuriin asti, enimmäkseen omissa oloissani, mietin ja haaveksin... Ja minusta tuntui kuin sinäkin olisit varmasti ajatellut minua, – – – ja sitten painoin medaljongin huulilleni ja – olisin vain halunnut sinut lähelleni voidakseni taas kertoa sinulle sen, mikä jatkuvasti täyttää sydämeni; – että tunnen itseni niin sanomattoman onnelliseksi siitä, että vastaat rakkauteeni ........

Mutta nyt matkakuvaukseen. Kello ½ 11 aamupäivällä (sunnuntaina) saavuimme Haminaan, ja laivaan nousi muutamia tuttuja, kuten muuan Willström, joka sanoi, että Miliä odotellaan heille ja että hänen sisarensa Amanda Hintze viipyy elokuun loppuun; mistä pyydän sinua nyt kertomaan Milille. – Kello ½ 6 saavuimme Viipuriin, missä vietin illan setäni ja asessori Björkstenin kanssa (helsinkiläisten serkkuja), osaksi kotosalla, osaksi kävelyllä. Ja kuinkas sattuikaan, setäni päättikin tulla mukaan Pietariin, sillä hänen oli tehtävä erinäisiä ostoksia tulevaa Lappeenrantaan muuttoaan varten. Hänellä oli myös kylliksi aikaa valmistautua matkalle, sillä höyrylaiva lähti Viipurista vasta kello 9 aamulla. Ja kello 6 eilen illalla laskimme Wasili Ostrowin laituriin – ja täällä sinun ukkosi on nyt suuressa keisarikaupungissa. Mutta kumma kyllä se ei ole vielä tehnyt varsinaisesti vaikutusta. – Majoituimme Kaiserin hotelliin, kävimme taloksi, menimme vanhan asiakkaani asessori Furuhjelmin luo, tapasimme hänet kotonaan, saimme sydämellisen vastaanoton ja lähdimme sitten hänen kanssaan ”saksalaiseen puutarhaan”, jossa 2 soittokuntaa musisoi ja tuhannet ihmiset olivat kävelyllä ja virkistäytymässä. Mutta minusta se oli aika tylsää. Ja huveista tuntuu täällä kesäaikaan olevan yleensäkin kerta kaikkiaan pulaa. – Pääasia, että voin saada hyviä tavaroita pikku kotiimme, ja siitä minulla on suuret toiveet Furuhjelmin antamien tietojen perusteella. Hän tulee neuvonantajakseni; kello ½ 11 tulevat vaununi, joilla haen hänet ostoksille. Huomenna kaartin leirissä lienee luvassa suuri tarkastus; voi olla, että matkustamme sinne. – Nyt minun täytyy kiirehtiä, sillä Auralta kuuluu soitto, ja tällä kertaa on sen vuoro toimia minun rakkauden lähettinäfr. Lisään vain, että olen erinomaisen terveenä – eikä varovaisuuteni herpaannu hetkeksikään. Täällä on hirmuinen helle, siksi on enimmäkseen ajettava vaunuilla. –

Hyvästi nyt, tyttöseni! Kerro terveisiä kaikille rakkaille ystäville Puotilassa. Nauti Puotilan lämpimästä kesästä, Muista pysyä terveenä, vaikka viime yönä näin unta, että olit sairaana. – Ajattele välillä minua ja anna minun syleillä sinua ajatuksissa, sinua, joka olet minun kaikkeni. Näkemiin! Sinun