29.3.1866 Alma Lemström–LM

Kuinka sydämellisesti kiitänkään Sinua herttaisesta viime kirjeestäsi! Vain rauhattomuus on ollut syynä siihen, etten ole vastannut aiemmin. Täällä on viime aikoina ollut sellainen niin sanottujen huvitusten hyörinä, että olemme siihen sekä väsyneitä että kyllääntyneitä. Ollessani Hämeenlinnassa pidettiin opiskelijakonsertin harjoitukset, 17. päivä oli konsertti, samana iltana tuli Torsten, sunnuntaina olimme hänen kanssaan teatterissa, maanantaina koko päivän Wiikeillä Emmyn syntymäpäivillä, tiistaina oli Kaivopuistossa seuranäytelmä, joka meni varsin surkeasti, keskiviikkona ylioppilaat pitivät mukana laulaville naisille pirskeet aivan kuten viime vuonnakin, ne kestivät kello 11:sta 7:ään. Torsten lähti taas keskiviikkona ennen keskipäivää. Olin hänen täällä ollessaan jäljentänyt ”Nyckeln till Kassakistan” -näytelmän, ja hän puuhaa nyt sen harjoittelemista Porvoossa. Perjantaina oli taiteilijaseuran kokous, joissa Milin laulu oli yksi ohjelmanumero. Hän lauloi Schantzin kappaleet ”Hellas barn” ja ”Selmas tankar i våren”. Emmy Wiik soitti dueton Niemanin kanssa, ja se sujui Emmyltä oikein hyvin, hän soitti voimalla ja varmuudella. Ei Milikään huonosti laulanut mutta kyseinen musiikkitila on surkea. Jetta ja Hildakin olivat siellä, ja Henrik kutsui meidät kaikki illalliselle.

Lindrooseilla oli lauantaina oikein hauskat kutsut. Ihmiset kokoontuivat heidän luokseen kahville aamulla kello 10. Sitten kukin herra otti mukaansa jonkun naisista, ja niin ajettiin kauniissa säässä ja hyvällä tiellä Puotilaan viettämään päivää siellä. Jetta meni Osbergin mukana, Henrik Alma Tollanderin kanssa, Emmy Stenfeltin, Hilda Sivénin, Mili Friesin ja minä Kurténin kanssa jne. Rekiä oli yli 20. Puotilassa meidät vastaanotti Lindroosin täti oivallisella lounaalla. Sen jälkeen kaikki vaelsivat jäälle, mihin oli rakennettu kaksi suurta luistinrataa ja lisäksi ”napakelkka”. Jäällä oli myös teltta, jossa oli tarjolla kaksi lämmintä ”boolia”. Voit kuvitella, kuinka rattoisaa siellä oli! Ulkona pysyttiin kello puoli neljään asti. Sen jälkeen nautittiin kunnollinen päivällinen, ja päivällisen jälkeen osa lepäsi, osa katsasti navetan, mutta useimmat naiset palasivat sieltä hiukan eläimellisten tuliaisten kera. Itse kuuluin lepäämään jääneisiin. Ylioppilaat lauloivat sitten joitakin hilpeitä laulelmia, ja puoli seitsemältä alkoi tanssi ja sitä kesti innokkaasti noin puoli kahteentoista asti, minkä jälkeen oli levättävä ja vilvoiteltava. Sen aikana juotiin kahvia, ja sitten alkoi suuri pukeutumisurakka. Ihmiset varustautuivat niin hyvin kuin mahdollista, sillä pakkasta oli yhtäkkiä laskenut 20 asteseen. Onneksi ei tullut mitään pahoja vilustumisia, Milin ääni vain hiukan käheni, koska hänen parinsa ei ymmärtänyt ottaa mukaan taljaa. Sunnuntaina lopultakin levättiin, ja tällä viikolla taas harjoitellaan, sillä ylioppilaskonsertti esitettiin taas uudestaan eilen keskiviikkona muutamin muutoksin. Mili lauloi erään Paciuksen dueton Paldanin kanssa, se meni hyvin. Nyt voidaan lopultakin levätä viitisen päivää, ja sitten alkavat Meissnerin harjoitukset sinfoniakonsertille, ja meidän on pakko olla mukana, koska saamme sinfoniakonsertteihin vapaalippuja.

Voit kuvitella, kuinka tähän jatkuvaan musiikkiin työlääntyy, on nimittäin juuri niin kuin Robert hiljattain sanoi: ”helsinkiläisiä on purrut musiikkikärpänen”. Ensi syksynä en aio osallistua mihinkään musiikkitapahtumiin, sillä toivon saavani silloin paljon tekemistä. Olemme saaneet oivan asunnon uudesta Ekbergin talosta. Vaikka se on kolmannessa kerroksessa, siinä on korkeat kauniit huoneet. Kaksi huonetta, eteinen ja pimeä pikkuhuone sekä oma ”työhuone”. Kaikki tämä polttopuineen 700:lla eli vain neljä ruplaa kalliimmalla kuin nykyinen asunto. Hanna jää luoksemme syksyyn, ja sen jälkeen saamme Idan. Hanna haluaa mieluusti ryhtyä itselliseksi naiseksi ja toivoo lisäksi korkeampaa toimea, hänellä kun taitaa olla liian helpot päivät. Joka päivä tulee lähemmäksi se aika, kun saamme teidät rakkaat takaisin, eikö ole aika hauskaa tietää olevansa niin kaivattu? Sain Adulta kirjeen, hän voi hyvin ja hänen on paiskittava ahkerasti töitä; pääsiäiseksi hän tulee Hämeenlinnaan. Torsten oli kutsunut meidät pääsiäiseksi Porvooseen, mutta koska hänellä on siellä 9. päivä teatteri ja arpajaisiltamat, hän toivoo että tulemme 9. päiväksi. Vietämme siellä todennäköisesti kolme päivää ja menemme Keravan kautta. Robert on Porissa karhujahdissa, hän tarvitseekin hiukan matkustelua, rakas vanha veli. Nyt näkemiin rakas Leo, minun pitää lopettaa sillä kello tulee 12. En enää odota Sinulta kirjettä, koska olet niin kovin kiireinen, kuulen kyllä muilta miten voitte. Ja tervetuloa kotiin! Mili lähettää kauttani sydämelliset terveiset ja halaukset Alexandralle ja Leolle. Suukkoja myös pikkusisareltasi ja toivotan teidät tervetulleiksi kotiin.